Vapaita avoimen lähdekoodin ohjelmia vuoden jokaiselle viikolle!

[openSUSE.fi]

PuTTY

PuTTY on vapaa SSH-pääteohjelma Windowsille ja Unixille. PuTTYn
avulla Windows-koneesta voi etäkäyttää Linux- ja Unix-koneita
pääteyhteydellä kätevästi ja tietoturvallisesti.

 Linux-jakeluissa on yleensä
auto­maat­tisesti asennettuna SSH-asiakasohjelma, jolla voi ottaa
salatun pääteyhteyden etäkoneeseen. Windowissa ei vastaavaa ole, mutta
PuTTY pelastaa. PuTTY on helppo asentaa Windowsissa, riittää kun kopioi
tiedoston putty.exe johonkin hakemistoon johon käyttäjällä on
kirjoitusoikeus. Ei siis tarvita asennusvelhoa eikä asennusohjelmaa.
Ohjelma käynnistyy kliksauttamalla ohjelman kuvaketta tai
komentoikkunassa kirjoittamalla putty.exe tai tiedoston polkunimi jos se
ei ole nykyhakemistossa eikä hakupolulla olevassa hakemistossa.

PuTTY osaa SSH:n käyttämän salauksen ja osaa toimia myös tavallisena
telnet-pääteohjelmana. Salaamattomia etäyhteyksiä tosin on syytä
välttää, matkan varrella voidaan kuunnella liikennettä ja vakoilla
selväkielinen sisältö ja salasanat selville. SSH ja siis myös sitä
käyttävä PuTTY osaa salakirjoittaa yhteyttä muodostettaessa lähetettävät
salasanat ja koko yhteyden, yhteyden kuuntelusta ei siis ole hyötyä.







Etäkoneessa johon yhteys otetaan
pitää olla asennettuna SSH-palvelinohjelmisto. Linux-jakeluissa tämä
löytyy esimerkiksi nimellä openssh-server.

PuTTYä voi käyttää myös Linuxissa, jos vaikkapa on Windowsissa tottunut
PuTTYyn tai haluaa graafisen käyttöliittymän SSH-asiakasohjelmaan. PuTTY
tukee joustavia päätteen asetuksia, joita voi muuttaa myös istunnon
aikana (Ctrl + oikea hiiren painike -toiminnolla), monia
X11-todentamisyhteyskäytäntöjä ja lukuisia muita kiinnostavia
toimintoja, joita xtermissä suoritettava ssh ei tarjoa.

Sama tekijä tarjoaa samalla kotisivulla myös muita SSH-komentoja,
esimerkiksi PSCP on secure copy, vastaava komento kuin Linuxin
scp. Se siis kopioi tiedostoja
koneesta toiseen salatulla yhteydellä. Tuo scp on saatavilla muualta
graafisen käyttöliittymän kera,
WinSCP on esitelty Viikon
VALOna. Muut komennot ovat


PSFTP (SFTP-asiakasohjelma)
PuTTYtel (PuTTY josta on poistettu salaus. Joissain maissa on
  salauksen käyttö kiellettyä.)
plink (komentorivikäyttöliittymä PuTTY:n taustaohjelmiin)
Pagaent (SSH-autentikointiagentti ohjelmille PuTTY, PSCP, PSFTP ja
  Plink)
PuTTYgen (tekee RSA ja DSA avaimia)


SSH-tunnelin saa tehtyä komennon plink avulla. Tällöin paikallisverkossa
A oleva Windows-kone saadaan toimimaan ikään kuin se olisi
paikallisverkossa B, kun ensin on luotu tunneli näiden verkkojen
välille.

Otettaessa yhteys etäkoneeseen ensimmäistä kertaa SSH näyttää etäkoneen
koneavaimen "sormenjäljen", eli fingerprint. Se on avaimesta laskettu
lyhyt
tiiviste,
ja tarkoitus on verrata muuta kautta hankittuun saman avaimen
sormenjälkeen että ne täsmäävät. Näin varmistetaan otetun yhteys siihen
etäkoneeseen johon oli tarkoitus, eikä johonkin vallan muuhun
tietokoneeseen jolla sillä hetkellä sattuu olemaan sama IP-numero.
Koneavaimen sormenjäljen näkee kirjautumalla koneeseen ja katsomalla
komennolla

ssh-keygen -l -f /etc/ssh/ssh_host_rsa_key


SSH osaa tunnistaa käyttäjän salasanan sijaan tunnistusavaimella. Jotkut
tietoturvasta huolestuneet palvelut sallivat vain tunnistusavaimella
tapahtuvan sisäänkirjautumisen.


Kotisivu
http://www.chiark.greenend.org.uk/~sgtatham/putty/

Lisenssi
MIT

Toimii seuraavilla alustoilla
Windows, Linux, Unix, Windows Mobile, Symbian OS
  http://fi.wikipedia.org/wiki/PuTTY

Asennus
Windowsissa noudetaan tiedosto putty.exe Puttyn kotisivulta.
  Linux-jakeluissa löytynee jakelun omista pakettivarastoista.

Käyttöohjeet
PuTTY-ohjelman asetukset -
  vinkkejä

PuTTYn käyttö

PuTTY Documentation
  Page

SSH
  tunnistusavaimella

SSH ilman salasanan
  kyselyä

PuTTY:n käsikirjan luku
  plink:stä

SSH Tunneling for
  Windows





Etäkoneen osoite, asetukset voi tallentaa konekohtaisesti
Oletukset kelpaa paitsi merkistön vaihdan Unicodeksi
Koneavaimella tunnistetaan etäkone|
Pääteyhteys muodostettu
Väritkin toimivat, PuTTYn asetuksissa voi säätää
Päätesovellukset toimivat
Iptraf toisena esimerkkinä
Kopioidaan tiedostoja etäkoneelle pscp.exe-komennolla




Teksti: Taleman
kuvakaappaukset: Taleman

Source: PuTTY

[openSUSE.fi]

Clonezilla

Clonezilla "kloonaa" järjestelmän asennuksen toiselle kiintolevylle
tai toiseen tietokoneeseen. Näin tehdysta varmuuskopiosta saa
palautettua suoraan toimivan koneen. Tai asentamalla yhden kerran
tavanomaiseen tapaan ja kloonaamalla sataan muuhun koneeseen säästyy
aikaa.

 Clonezilla ei
kopioi tiedostoja, vaan levyosioita tai kokonaisia levyjä. Levyotos
tallennetaan tiedostoon, joten sitä voi käyttää varmuuskopiona, tällöin
mukana ovat käyttäjän tiedostot, käyttöjärjestelmä ja levyn
pääkäynnistyslohko. Tällaisesta varmuuskopiosta voi suoraan palauttaa
toimivan järjestelmän samalle tai toiselle kiintolevylle. Samantapainen
kaupallinen ohjelma on Norton Ghost.

Samaan tapaan voi yhdestä koneesta kopioida koko kiintolevyn sisällön
toisiin koneisiin. Clonezillaan kuuluu myös Clonezilla
SE eli Server Edition, jolla
Clonezilla-palvelimesta voidaan verkon yli kloonata levyotos useisiin
koneisiin samaan aikaan.







Clonezillaa ei asenneta tietokoneeseen, vaan se käynnistetään omalta
taltioltaan. Live-CD tai boottaava USB-muistitikku ovat käteviä.
Mahdollista on myös asentaa Clonezilla käynnistyspalvelimelle jolloin
verkossa olevat PXE-käynnistyksen osaavat tietokoneet voivat käynnistyä
siitä. Kotikäytössä Live-CD tai USB-muistitikku ovat käyttökelpoiset
tavat. Jotkut koneet ovat kranttuja käynnistymään USB-muistitikuilta, CD
lienee varmempi valinta.

Levyotoksen tallentamiseen USB-kiintolevy on kätevä. Sitä voi helposti
siirtää koneesta toiseen ja tallennustilaa riittää isoillekin
levyotoksille. USB-muistitikkukin kelpaa, kunhan sen tila riittää
tallennettaville levyotoksille. Myös verkkolevyjä voi käyttää
levyotoksien tallentamiseen.

Clonezilla on GNU/Linux käyttöjärjestelmä, johon on asennettu levyjen
kopioimiseen tarvittava toiminnallisuus ja suoraviivainen
käyttöliittymä. Clonezillasta ei ole yleiskäyttöiseksi järjestelmäksi,
sillä siitä puuttuvat ne toiminnot joille ei ole käyttöä
levykopioinnissa.







Clonezillan ohjeet ovat varsin pitkät ja tekniset, muttei pidä pelästyä.
Peruskäyttö eli koneen käynnistys Clonezilla-taltiolta, levyn tai
levyosion kopioiminen tiedostoksi ja palautus toisessa koneessa ovat
varsin suoraviivaisia. Parin harjoittelukerran jälkeen tämä sujuu
sutjakkaasti. Vahinkojen välttämiseksi pitää kuitenkin olla tarkkana
levyjen kanssa, eli mikä levy on se josta luetaan, mikä se johon
kirjoitetaan ja mikä on Clonezillan käynnistystaltio.

Clonezillaa kehitetään
koko ajan, uusin versio 1.2.9-19 julkaistiin 26. heinäkuuta 2011. Se oli
jo viides julkaistu vakaa versio kuluvana vuonna, tahti on varsin
rivakkaa.


Kotisivu
http://clonezilla.org

Lisenssi
GNU GPL

Toimii seuraavilla alustoilla
Osaa kloonata seuraavia järjestelmiä: Linux, Windows, Mac OS
  Intel-suorittimella, FreeBSD, NetBSD, OpenBSD

Asennus
Sovelluksen kotisivulta löytyy CD-levylle tai USB-muistitikulle
  kopioitavat levyotokset.

Käyttöohjeet
Clonezilla-Live Doc

"Lunttilappu", yhden arkin tiivis
  ohje

Keskustelualue

Clonezillasta muualla
Artikkeli englanninkielisessä
  Wikipediassa

Kehuja käyttäjiltä ja esimerkkejä
  käyttötavoista
















Teksti: Taleman
kuvakaappaukset: Taleman

Source: Clonezilla

[openSUSE.fi]

Voikko

Voikko on vapaa ohjelmisto suomen kielen oikolukuun, kieliopin
tarkistukseen, tavutukseen ja sanojen analysointiin.


Voikon kehitys lähti liikkeelle vuonna 2006, kun OpenOffice.orgin
suomenkielisen oikolukusanaston ja suomenkielisiä tekstejä indeksoivan
Sukija-ohjelmiston kehittäjät ryhtyivät yhteistyöhön. Voikko tarjoaa
ohjelmistojen kehittäjille ja tutkijoille monipuolisen työkalun
suomenkielisten tekstien tarkistukseen ja analysointiin.

Useimmat tietokoneen käyttäjät tuntevat Voikon LibreOfficen,
OpenOffice.orgin ja Firefox-selaimen oikolukulisäosista. Näiden lisäksi
Voikkoa voi käyttää Linux- ja OS X -käyttöjärjestelmissä useimmissa
muissakin sovelluksissa.

Voikon tarjoamiin mahdollisuuksiin voi tutustua helposti
Webvoikon avulla.

Vaativampia käyttäjiä varten Voikkoon on saatavilla myös
erikoissanastoja, jotka laajentavat perussanastoa esimerkiksi
matematiikan, fysiikan, kemian, lääketieteen ja tietotekniikan termeillä
sekä murteellisilla ja puhekielisillä sanoilla. Ohjelmistokehittäjät
voivat hyödyntää Voikkoa muun muassa WWW-sovelluksissa. Heille Voikko
tarjoaa vapaasti mukautettavan sanaston ja jopa tuhansien eurojen
säästöt lisenssikustannuksissa vastaaviin suljetun lähdekoodin
ohjelmistoihin verrattuna.

Voikon ensimmäisen version julkaisusta tuli elokuussa kuluneeksi viisi
vuotta, mutta sen kehitys jatkuu edelleen aktiivisena. Työn alla tai
suunnitteilla on tuki Chromium-selaimelle, kehittyneempi kieliopin
tarkistin, synonyymisanasto sekä tuki pohjoissaamen ja grönlannin
kielten oikoluvulle. Myös suomen kieli kehittyy jatkuvasti, joten
sanastojen ajantasalla pitämiseksi niistä julkaistaan uudet versiot noin
kolmesti vuodessa.


Kotisivu
http://voikko.sourceforge.net/

Lisenssi
GNU GPL

Toimii seuraavilla alustoilla
Linux, Windows, Mac OS X

Asennus
Linux-jakeluissa jakeluiden omista pakettivarastoista. Windows- ja
  OS X -käyttäjät voivat ladata sovelluskohtaiset asennuspaketit
  Voikon kotisivuilta. Ohjelmistokehittäjille hyödyllistä tietoa
  löytyy Voikon
  wiki-sivuilta.

Käyttöohjeet
Kielityökalut
  LibreOfficessa

Voikko – Käyttö
  sovellusohjelmissa

Voikko – Käyttö
  Linux-jakeluissa

Usein kysyttyjä kysymyksiä





Voikko käytössä LibreOffice writerissa
Webvoikko




Teksti: Harri Pitkänen
kuvakaappaukset: Harri Pitkänen

Source: Voikko

[openSUSE.fi]

SuperTuxKart

SuperTuxKart on 3-ulotteinen mikroautopeli. Ajajahahmoja ja ratoja on
useita. Autoilu on hulvatonta kaahaamista ja kanssakilpailijoita voi
kiusata kerättävillä välineillä.

 Pelimuotoja
on useita. Peruspeli on kilpa-ajo tietokoneen tai kaverien ohjaamia
autoja vastaan valitulla radalla. Grand Prix ajetaan usealla radalla ja
voittaja on eniten pisteitä kerännyt. Aika-ajossa pitää keskittyä
ajamaan nopeampia kierrosaikoja kuin muut, koska muiden pelaajien
kiusaamiseen tarkoitetut välineet ovat poissa käytöstä.

Kanssa-autoilijoita voi hidastaa purukumiklönteillä, kunhan muistaa
mihin kohtaan sen pudotti jotta itse muistaa kiertää sen seuraavalla
kierroksella. Karhupumpun voi heittää taaksepäin auton tuulilasiin,
jolloin se peittää hetkeksi näkymän ja pitää koittaa ajaa sen mukaan
mitä reunoilta pilkottaa. Jos eteenpäin heitetty karhupumppu osuu
autoon, voi sillä vetää itsensä ohi edellä ajavasta. Keilapallon voi
heittää eteen tai taaksepäin, osuman saanut auto lennähtää ilmaan ja
usein ulos radalta. Näitä ja muitakin välineitä löytyy radalla lojuvista
sinisistä lahjapaketeista.

Välineitä voi olla vain yhtä lajia kerrallaan, ja enintään 5 kappaletta.
Niitä voi siis kerätä varastoon ja käyttää sopivassa tilanteessa.
Mahdollisesti uusin versio on tässä kohtia hieman erilainen, tai pelin
asetuksissa voi tähän vaikuttaa.





Näyttökuva Amiga-versiosta.

Tämä kuva EI ole CC-by-sa-lisensoitu. http://www.supertuxkart-amiga.de/amigaos.html



Radalla on myös banaaneita joita pitää välttää, niistä tapahtuu omalle autolle
jotain hidastavaa. Toisaalta joskus banaaneista saa aikapommin, jonka
voi siirtää kanssa-autoilijan kaaraan törmäämällä. Nitroakin löytyy
radalta, sitä voi kerätä varastoon ja käyttää tarvittaessa jolloin auto
kiihtyy nopeammin tai kulkee kovempaa.

Autoilu ei ole järin realistista, mutta kuitenkin järkeenkäypää. Autoa
ei voi ohjata jos pyörät eivät kosketa rataan, näin ollen töyssyt mutkan
kohdalla pitää ajaa varovasti. Ajolinjat vaikuttavat, nopeampia
kierrosaikoja saa ajamalla kaarteet tarkasti ja välttämällä turhaa
mutkittelua. Autot eivät hajoa törmäilystä tai ulosajoista. Ulosajaneet
autot nostetaan takaisin radalle hetken kuluttua.

Haasteita suorittamalla saa käyttöön lisää ratoja ja uusia haasteita.
Ilmeisesti kaikki haasteet suorittamalla saa uuden pelihahmon, eli Gnu
jolla on mikroauton sijasta lentävä matto.

Joillakin radoilla voi oikaista reilusti eikä peli mitenkään rankaise.
Kavereita vastaan pelatessa pitäisi ottaa herrasmiessäännöt käyttöön,
eli sovitaan ettei saa oikaista. Moninpeli on mahdollista jaetulla
ruudulla, enintään neljä pelaajaa. Verkkopeli on pelin kotisivun mukaan
suunnitteilla.

Pelin kehitys jatkuu, uusin versio 0.7.2 julkaistiin heinäkuun 15. päivä 2011.
Peliin on saatavilla lisäosia, joissa on
lisää autoja ja ratoja. Pelin kehitys aloitettiin nimellä Tuxkart vuonna 2000.
Vuonna 2006 uusia kehittäjiä tuli mukaan nimensä SuperTuxKartiksi
vaihtaneeseen projektiin.


Kotisivu
http://supertuxkart.sourceforge.net/

Lisenssi
GNU GPL

Toimii seuraavilla alustoilla
Amiga, FreeBSD, Linux, Mac Os
  X, Solaris, Windows

Asennus
Linux-jakeluissa löytynee jakelun omista pakettivarastoista. Mac Os
  X ja Windows-käyttäjät voivat noutaa asennuspaketin pelin
  kotisivulta. Ubuntulle saatavilla myös
  PlayDebistä.

Käyttöohjeet
Pelissä on kattavasti suomennettu sisäänrakennettu ohjeistus.

SuperTuxKart muualla:
Videoita Youtubessa

Usein kysytyt kysymykset ja niiden vastaukset
http://supertuxkart.sourceforge.net/FAQ





‎










Teksti: Taleman
kuvakaappaukset: Taleman

Source: SuperTuxKart

[openSUSE.fi]

X-Moto

X-Moto on kaksiulotteinen moottoripyörällä ajettava taitopeli, jossa
fysiikka on tärkeä osa peliä.


Perusteiltaan peli on suuremmilta osin
klooni Elasto Maniasta, mutta
fysiikkamalli on erilainen. Elasto
Mania taas perustuu saman
tekijän aikaisempaan Action
Supercross eli
Across-nimiseen peliin. Kyseessä on omaperäinen peli-idea, joka onkin
kerännyt innokkaita fanittajia.

Kenttiä on tehty ainakin 2500, en jaksanut itse laskea vaan luotin
Wikipedian artikkeliin.
Saatavilla on kenttäeditori
Inksmoto.
Se on toteutettu Inkscapen
laajennoksena. Kenttäeditorin luvataan toimivan samoilla alustoilla kuin
X-Moto. Ilmeisesti kenttien tekeminen ei ole liian vaikeaa, kun niitä
kerran on niin paljon tehty. Itse olen tehnyt yhden kentän Acrossin
aikoina, silloin se ainakin oli aika vaivatonta.







Pelissä on aloitusruudussa painike
Pika-aloitus. Mielestäni sitä ei kannata käyttää, siitä olen saanut aina
läpipelattavaksi mahdottomia kenttiä. Varmaan joku nekin osaa, mutta
minä en. Ensiksi kannattaa pelata johdantokurssit eli Tutorial-kentät,
niissä on ruudulla näkyvä suomenkielinen ohjeistus neuvomassa mitä pitää
tehdä ja ohjeistus neuvoo myös miten se tehdään. Ruudulla näkyy myös
"haamu", eli tallennus onnistuneesti läpi pelatusta kentästä eli voi
seurata haamua ja katsoa siitä mallia. Peli on tosiaan omaperäinen,
ilman näitä neuvoja voi olla ettei tajua pelistä mitään.

Kentät voivat olla vaikeita koska on vaikea keksiä millä tavalla sen
loppuun pääsisi. Jotkut kentät taas ovat vaikeita koska läpipääsyyn
vaadittava temppu, esimerkiksi ajaminen etupyörä ilmassa pitkä matka, on
niin vaikea. Hankalat kentät ovat molemmilla tavoilla vaikeita.

Ominaisuusluettelo on kattava ja sovellus on muutenkin pieteetillä
tehty. Kenttiä voi ladata Internetistä lisää. Parhaat tulokset voi
lähettää netin tietokantaan, ja muut voivat katsoa haamuna läpipeluun ja
käyttää haamua kirittäjänä vielä parempaan tulokseen. Moninpeli ja
verkkopeli ovat tietenkin mukana. Kentistä voi tehdä peilikuvan, eli
onkin kaksinkertainen määrä läpipelattavia kenttiä. Kenttiä on valmiiksi
jaoteltu eri kriteereillä, esimerkiksi helpot kentät, kentän pituuden
mukaan, hienoimmiksi äänestetyt, kentät jotka toimivat johdatuskurssina
ja niin edelleen. Lisäksi voi kerätä omat suosikkikentät. Kentissä voi
olla liikkuvia osia tai muuttuvia osia, vaikkapa pitää tehdä joku temppu
ja vasta sen jälkeen avautuu pääsy eteenpäin kentässä, tai lautakasoja
joiden ohi pitää päästä ja jotka tietysti sortuvat kun niihin ajaa.

Voi pelata vain pyrkimällä pääsemään kenttä loppuun asti. Joissain
kentissä lasketaan pisteitä joita saa vaikkapa tekemällä voltin
hyppyrissä. Pitempään pelanneet tuntuvat kiinnostuvan kenttien
pelaamisesta läpi mahdollisimman nopeasti. Varmaankin voisi koota
porukan pisteyttämään läpipeluita taiteellisen vaikutelman mukaan, ja
tehdä tulostaulu tältä pohjalta jos vaan pystyy kokoamaan porukan
samanmielisiä.

Youtubesta löytyy videoita pelistä. Tässä yksi,
jota ei kannata katsoa opettelumielessä. Mutta sitten kun joku X-Moton
kenttä tuntuu vaikealta, voi
katsoa millaisia ovat ihan
aikuisten oikeasti vaikeat kentät.


Kotisivu
http://xmoto.tuxfamily.org/

Lisenssi
GNU GPL

Toimii seuraavilla alustoilla
FreeBSD, Linux, Mac OS X, Windows

Asennus
Saatavilla Linux-jakeluissa yleensä jakelun omista
  pakettivarastoista. Windows ja Mac OS X löytyy pelin kotisivulta.
  Ubuntulle löytyy myös
  Playdebistä.

Käyttöohjeet
Pelissä on mukana opettelukenttiä (Tutorial), joissa käydään läpi
  perusajelu ja pyörän hallinta.

Englanninkielinen pikaohje ja pikanäppäinten
  kuvaus

X-Moto Wiki

X-Moto
  Manual

X-Moto FAQ
  eli Usein Kysytyt Kysymykset















Teksti: Taleman
kuvakaappaukset: Taleman

Source: X-Moto

[openSUSE.fi]

OpenStreetMap

OpenStreetMap on yhteisöllisesti ylläpidetty karttapalvelu. Se on kuin
karttojen Wikipedia, jonka kokoamiseen kuka tahansa voi osallistua.


OpenStreetMap -projektin (OSM)
tavoitteena on luoda, tarjota ja ylläpitää vapaata karttatietoa.
Maailmassa on paljon karttoja ja karttapalveluita, kuten Google-maps ja
vastaavat kotimaiset palvelut, mutta niiden käyttöoikeudet voivat
aiheuttaa ongelmia. Niitä saa toki selata ja käyttää, mutta entä niiden
kopiointi ja muokkaaminen tai käyttö omassa palvelussa? Näihin
käyttöihin ei tavallisella käyttäjällä normaalisti ole lupaa, ainakaan
maksamatta suurehkoja lisenssimaksuja. Myös valtion virastot keräävät
verorahoin paikkatietoa, mutta nämäkään tiedot eivät aina ole vapaasti
kansalaisten käytettävissä vaan ovat maksullisia. Vertailuna
Yhdysvaltojen virastojen tuottama
TIGER-aineisto on julkista
omaisuutta (public domain).

Kansainvälinen OpenStreetMap -projekti koostaa karttatietoja eri
lähteistä saatavista vapaasta aineistoista. Aineistojen lähteinä
toimivat lukuisat vapaaehtoiset kartoittajat GPS-laitteineen sekä
erilaiset vapaat paikkatietoarkistot, kuten TIGER. OSM-karttoihin on
tuotu muun muassa Alankomaiden karttadataa projektille vuonna 2007
lahjoitetusta
AND-aineistosta.
GPS-laitteiden yleistyminen kuluttajilla autonavigaattoreiden sekä
älypuhelimien muodossa on mahdollistanut helpon karttadatan keräämisen
täysin riippumatta virallisista tahoista. Projektiin osallistuva
vapaaehtoinen voi helposti GPS-laitteellaan tallentaa kulkemansa reitin
koordinaattitiedot ja lähettää reittijäljen raakadatana
OpenStreetMap-tietokantaan, josta muut vapaaehtoiset voivat käyttää sitä
kartan piirtämiseen. Reittitiedon tallentamiseen ja lähettämiseen
OSM-tietokantaan voi käyttää esimerkiksi Android-puhelimiin Marketista
saatavaa GPSLogger-ohjelmaa.
Varsinaiset karttakohteet voidaan piirtää joko Flash-pohjaisella
Potlatch-ohjelmalla
suoraan webbisivulle upotetussa editorissa taikka
JOSM-nimisellä
ohjelmalla omalla koneella. Koska karttojen tarkkuutta rajoittaa vain
vapaaehtoisten kartoittajien innokkuus, voivat kartat olla paikoin
hyvinkin yksityiskohtaisia.







OpenStreetMap -projektin kartat on tällä hetkellä lisensoitu Creative
Commonsin Nimeä-Tarttuva 2.0 Raakaversio -lisenssilllä
(CC-BY-SA) ja
suunnitteilla on lisenssin vaihto vastaavaan, mutta paremmin
tietokannoille sopivaan Open Database License
1.0-lisenssiin. Näistä
molemmat mahdollistavat karttatiedon hyödyntämisen lähes miten haluaa,
kunhan mainitsee karttojen lähteenä "OpenStreetMapin tekijät" ja kunhan
mahdollisesti muutetut kartat julkaisee edelleen samalla lisenssillä.
Näin karttoja voi käyttää helposti ja luvallisesti vaikka hääkutsussa
tai oman yrityksen esitteen ajo-ohjeissa. Karttoja voi hyödyntää myös
omissa ohjelmissa, kuten on tehty esimerkiksi jo aiemmin Viikon VALOna
esitellyssä Marblessa. OpenStreetMap -projekti
kannustaakin kartta-aineiston käyttämiseen luovasti, tuottavasti tai
muilla yllättävillä tavoilla.

OpenStreetMap -sivusto muistuttaa ulkoasultaan jonkin verran Wikipediaa
sillä erolla, että suurimman osan sivusta täyttää kartta, jota pystyy
zoomaamaan hiiren rullalla ja siirtelemään hiirellä raahaamalla samaan
tapaan kuin Googlen Maps-palvelussa. Kartan oikeasta reunasta on
valittavissa muutama vaihtoehtoinen karttapohja, kuten esimerkiksi
pyöräilykartta. Kartan yläpuolelta taas löytyy muun muassa
"Vienti"-välilehti, josta pystyy tallentamaan itselleen tiedostoon
ruudulla näkyvän tai erikseen valitun alueen kartasta. Karttakuville
tallennusmuotoina ovat valittavissa png, jpg, svg, pdf sekä postscript.
Vaihtoehtoisesti kartan tiedot voi tallentaa itselleen myös
OpenStreetMapin XML-muodossa tai upottaa kartan suoraan haluamalleen
verkkosivulle.

Vaihtoehtoisena käyttöliittymänä OSM-kartoille voi käyttää OpenStreet
Browser-sivustoa, joka käyttää
samoja karttoja. Sivuston käyttöliittymästä on helposti valittavissa
näkyviin erilaisia karttatietoja, kuten esimerkiksi hotellit, postit tai
paikallisliikenteen linjat.

Toisinaan kartoittamisesta innostuneet järjestävät tapahtumia ja
tempauksia, joilla pyritään kartoittamaan jokin alue suuremmalla
joukolla. Hyvä esimerkki tällaisesta tapahtumasta oli esimerkiksi
Atlantassa (Georgia, USA) lokakuussa 2009 järjestetty Atlanta Citywide
Mapathon,
jonka tavoitteena oli tehdä Atlantan kartasta Yhdysvaltojen paras.
(BBC:n juttu aiheesta)
[http://www.openstreetmap.org/index.html?lat=33.792&lon=-84.336&zoom=10
Lopputulos] onkin varsin kattava. (Atlantan
wiki-projektisivu)

Toinen erittäin hyvä esimerkki OpenStreetMap-projektin hyödyllisyydestä
on Humanitarian OSM Team
(H.O.T.).
[http://www.openstreetmap.org/?mlat=18.53917&mlon=-72.335&zoom=12
Haitin] maanjäristyksen jälkihoidon yhteydessä vapaasti käytettävät ja
ajankohtaiset karttamateriaalit nousivat tärkeään asemaan.
OpenStreetMap-projekti osallistui kriisin hoitoon aktiivisesti
parantamalla Haitin karttoja. Haitin kriisistä saatujen kokemusten
inspiroimana H.O.T. on jatkanut humanitaarista työtä myös usean muun
kohteen hyväksi.

Myös suurimmat suomalaiset kaupungit on jo varsin kattavasti
kartoitettuja, kuten
Turku
ja
Helsinki,
mutta monet pienemmät paikat kaipaavat vielä innokkaita vapaaehtoisia
kulkemaan katuja ja kevyenliikenteenväyliä GPS-laitteet taskuissaan.
Monen kunnan voisi olla jopa kannattavaa innostaa asukkaitaan
osallistumaan oman kotikuntansa saamiseen maailmankartalle. Näin kunta
saisi myös omille verkkosivuilleen käyttöön tarkkaa paikallistuntemusta
sisältävän kartan, jonka sisältöön ja oikeellisuuteen kunnalla on
itsellään mahdollisuus vaikuttaa.

Kartoittaminen voi olla myös oivaa ulkoilua. GPS-laite taskuun ja
kartoittamaan!


Kotisivu
http://www.openstreetmap.org

Lisenssi
Creative Commonsin Nimeä-Tarttuva 2.0 Raakaversio
  (CC-BY-SA) ja
  myöhemmin Open Database License
  1.0

Toimii seuraavilla alustoilla
Toimii kaikilla alustoilla, kunhan selaimen ominaisuudet riittävät.

Ohjeita
Ohjeita projektiin
  osallistujille


Ohjelmia OSM-karttatiedon näyttämiseen ja tuottamiseen


Tietokoneella
Mobiililaitteella
  (Android,
  iOS)



Linkkejä





OpenStreetBrowser
  -wikisivu
Atlanta,
  Georgia
Mapathon Atlantassa (BBC)
Humanitarian OSM Team
  (H.O.T.)
WikiProject
  Finland
Turun wiki-sivu
Turku
Turun
  paikallisliikenne
Helsingin
  wiki-sivu
Helsinki
Helsingin
  paikallisliikenne




















Teksti: pesasa
kuvakaappaukset: pesasa / © OpenStreetMapin tekijät, CC-BY-SA

Source: OpenStreetMap

[openSUSE.fi]

VALO-CD

VALO-CD sisältää runsaasti hyödyllisiä suomenkielisiä vapaita ja
avoimen lähdekoodin ohjelmia Windowsille yhdellä levyllä, jotta niiden
asentaminen olisi mahdollisimman helppoa.




  Avoin lähdekoodi (engl. open source) tarkoittaa
  tietokoneohjelmien tuottamis- ja kehitysmenetelmiä, jotka tarjoavat
  käyttäjälle mahdollisuuden tutustua ohjelman lähdekoodiin ja muokata
  sitä omien tarpeidensa mukaisesti. Avoimen lähdekoodin periaatteisiin
  kuuluu myös oikeus käyttää ohjelmaa mihin tahansa ja kopioida ja
  levittää sekä alkuperäistä että muokattua versiota. Käytännössä avoin
  lähdekoodi tarkoittaa samaa asiaa kuin vapaat ohjelmistot, joista
  puhuttaessa halutaan usein painottaa ohjelmistokehityksen eettisiä
  ulottuvuuksia. Avoimesta lähdekoodista puhuttaessa huomio saattaa
  pikemminkin kiinnittyä vapaudesta ja avoimuudesta seuraaviin käytännön
  hyötyihin.


--Wikipedia

VALO-CD on koonnut paljon käytetyt vapaat ohjelmat kätevästi
asennettavaksi kokoelmaksi Windows-koneille. Linux-käyttäjät tosin
pääsevät vielä helpommalla, kun samat sovellukset ovat Linux-jakelun
omista jakeluvarastoista asennettavissa suoraan.

VALO-CD on tehnyt arvokasta työtä tekemällä sovellusten asentamisen
helpoksi. Kun Windowsissakin voi käyttää vapaita ohjelmia, on
mahdollista käyttää Linuxia helpommin, kun samat sovellukset ovat
saatavissa molemmille käyttöjärjestelmille.





Kuvan lähde:
http://www.valo-cd.fi/tiedotteet



Kokoelmaan kuuluvat
sovellukset on lueteltu projektin
sivulla. Huomattavimmat sovellukset
ovat LibreOffice (eli
entinen OpenOffice.org), Mozilla
Firefox, Mozilla
Thunderbird,
VLC-mediasoitin,
Gimp,
Inkscape,
Scribus ja
7-Zip. Lisäksi erittäin kätevä on
PDF-Creator, jonka avulla
mistä tahansa ohjelmasta jossa on tulostustoiminto voi tulostaa
PDF-tiedoston. PDF on kätevä lähetettäväksi sähköpostin liitteenä tai
vietäväksi taskussa muistitikulla paremman tulostimen ääreen. Yhteensä
sovelluksia on noin 22.

Kesällä 2008 toimintansa aloittanut VALO-CD-projekti on julkaissut uuden
VALO-CD:n kerran tai kaksi vuodessa. Uusin versio VALO-CD 7 julkaistiin 8.
huhtikuuta 2011. Tässä versiossa OpenOffice.Org-toimisto-ohjelmiston
tilalle on tullut LibreOffice. Projektin tarkoitus on edistää
tietotekniikan hyödyntämistä Suomessa ja levittää VALOa, eli vapaita ja
avoimen lähdekoodin ohjelmia, mikä auttaa monikertaistamaan
tietotekniikasta saatavan hyödyn.

Vapaiden ohjelmien lisäksi cd-levylle on koottu pdf-muotoisia oppaita
vapaisiin ohjelmiin liittyvistä aiheista. Mukana on muun muassa ohjeita
sähköpostin turvaamiseen GPG-salauksella, muita salaukseen liittyviä
oppaita, [FLOSS Manuals](FLOSS Manuals "wikilink") -projektin tuottamia
oppaita levyllä olevien ohjelmien käyttämiseen sekä opetushallituksen,
oikeusministeriön ja valtionvarainministeriön julkaisemia ohjeita ja
suosituksia.

Kansainvälisen kiinnostuksen vuoksi VALO-CD:tä julkaiseva projekti alkoi
syksyllä 2010 valmistella levystä myös englanninkielistä versiota.
VALO-CD:n versiosta 7 julkaistiinkin englanninkielinen
versio 15.9.2011.

Sähköpostitiedotteita VALO-CD:n tulevien versioiden julkaisuista voi
tilata projektin etusivulta. Projektia voi
seurata myös usean sosiaalisen median palvelun, kuten
Facebookin,
kautta. VALO-CD:n kehittämiseen voi tulla mukaan liittymällä projektin
sähköpostilistalle ja kertomalla,
minkälaista apua olisi kykeneväinen tarjoamaan.


Kotisivu
http://valo-cd.fi

Lisenssi
[GNU GPL](GNU GPL "wikilink") ja muita vapaita lisenssejä

Toimii seuraavilla alustoilla
Windows

Asennus
CD:tä on ollut jaossa vapaisiin ohjelmiin liittyvissä tapahtumissa,
  tai sen voi noutaa projektin kotisivulta ja kirjoittaa
  romppuaihiolle. Kotisivulta voi myös noutaa ohjelmat yksitellen
  asennettaviksi. Projektia voi tukea ostamalla valmiita CD-levyjä.

VALO-CD
Tämä on se VALO-CD josta aikaisemmissa Viikon VALOissa on usein
  ollut mainintaa.

Käyttöohjeet
CD:llä on mukana sovellusten käyttöohjeita suomeksi.

















Teksti: Taleman
kuvakaappaukset: pesasa

Source: VALO-CD

[openSUSE.fi]

Audacity

Audacity on vapaa äänieditori, jolla ääntä voi tallentaa, leikellä ja
muuntaa monipuolisesti. Sillä voi esimerkiksi tallentaa omaa podcastia,
digitoida vanhoja c-kasetteja sähköiseen muotoon, tallentaa
haastatteluja tai vaikka omaa laulua.

 Audacityn
käyttöliittymä koostuu valikoista, äänen kuunteluun ja editointiin
käytettävistä nappuloista ja työkaluista sekä ohjelmaan avatuista
ääniraidoista. Ääniraidat voivat olla joko mono- tai stereoraitoja.
Monoraidoissa on yksi ja stereoraidoissa kaksi vasemmalta oikealle
etenevää äänikanavaa. Äänikanavista voidaan valita pätkiä joko hiirellä
ja näppäimistöllä ja näin valituille osille voidaan tehdä erilaisia
muokkausoperaatioita. Yksinkertaisimmillaan valittuja osia voidaan
kopioida, leikkailla ja liimailla kanavan sisällä ja niiden välillä
paikoista toisiin. Samoin valittuihin osiin voidaan kohdistaa erilaisia
ääniefektejä ja muunnoksia, joita löytyy valikoista useita.

Eräs esimerkki käyttökelpoisesta efektistä on kohinanpoisto.
Kohinanpoisto tapahtuu kahdessa vaiheessa. Ensin ääniraidasta rajataan
jokin näyte, jossa kuuluu puhdasta kohinaa, siis kohta, jonka kuuluisi
olla hiljainen. Ohjelmalle kerrotaan tämän olevan kohinaa. Tämän jälkeen
ohjelma osaa poistaa näytteen mukaisen kohinan koko raidasta.
Kohinanpoisto on parhaimmillaan, kun häiriö on jatkuvaa ja säännöllistä,
eli esimerkiksi ääninauhan rahinaa tai muuta huminaa. Toinen esimerkki
efekteistä on äänen voimakkuuden kasvattaminen. Voimakkuutta lisättäessä
Audacity laskee automaattisesti suurimman vahvistuksen, joka on
mahdollista ilman, että äänen muoto leikkautuu voimakkaimmista kohdista.
Muita efektejä ovat esimerkiksi kaiku, fade-in, fade-out ja äänen
kääntäminen takaperin.

Audacitya voi käyttää myös erilaisten äänten, kuten hiljaisuuden,
kohinan, sini-, saha- tai kanttiallon generointiin sekä analysointiin.
Äänen muotoa voi editoida myös käsin piirtotyökalulla, jolla voi muokata
yksittäisiä näytteenottokohtia. Ohjelman zoom-toiminnolla äänen muotoa
voi tarkastella lähempää ja kauempaa.

Audacitylla tehdyt tuotokset voi muokkauksen aikana tallentaa
häviöttömästi projektina Audacityn omassa tiedostomuodossa. Tässä
muodossa tallennetaan kaikkien avoimena olevien raitojen tiedot. Kun
tuotos on valmis, halutaan se yleensä tallentaa johonkin muotoon, jossa
sitä voidaan kuunnella jollain muullakin ohjelmalla. Tätä varten
Audacityssä on erillinen "vie"-toiminto (export). Audacity osaa avata ja
tallettaa tiedostoja muutamassa pakkaamattomassa (wav, flac) tai
pakatussa (mp3, Ogg Vorbis, jne.) tiedostomuodossa.

FLOSS Manuals -projekti on
tuottanut melko perusteellisen oppaan Audacityn käyttöön.


Kotisivu
http://audacity.sourceforge.net/

Lisenssi
GNU GPL

Toimii seuraavilla alustoilla
Linux, Windows, Mac OS X, FreeBSD, OpenBSD, NetBSD

Asennus
Asennuspaketit eri järjestelmille löytyvät ohjelman kotisivulta.
  Useimmissa Linux-järjestelmissä ohjelma löytyy suoraan
  paketinhallinnasta.

VALO-CD
Audacity löytyy myös
  VALO-CD-kokoelmasta.

Käyttöohjeet
Kattava suomenkielinen käyttöohje Audacitylle löytyy FLOSS
  Manuals -sivustolta.

















Teksti: pesasa
kuvakaappaukset: pesasa

Source: Audacity

[openSUSE.fi]

GNU Emacs

GNU Emacs on
tekstieditori jolla voi
tehdä kaiken. Jos jotain ei voi Emacsilla tehdä, se ei ole tekemisen
arvoista.

 Emacsia käyttävät
etenkin ohjelmoijat, se soveltuukin koodaamiseen kaikenlaisilla
ohjelmointikielillä.

Oikeasti löytyy toki kohteita joiden tekemiseen Emacs ei sovellu, mutta
koska Emacs on laajennettavissa voi ohjelmoida tarvittavat lisätoiminnot
ja sitten Emacsilla voi tehdä senkin.

Alunperin vitsailtiin Emacsin olevan lyhenne sanoista Emacs Makes Any
Computer Slow. Aikoinaan tässä olikin totta toinen puoli, Emacs on
alunperin kehitetty vuonna 1976, ja GNU Emacs vuonna 1984. Tuohon aikaan
tietokoneissa muistin määrä oli rajoitettu ja tehoakin oli hintelästi
nykykoneisiin verrattuna. Tämän kirjoittamalla oli Commodore
64 vuonna 1984, silloin se
oli kova luu koska Amiga ja Atari
ST julkaistiin vasta vuonna
1985. Emacsin tunnetuin kehittäjä on GNU-projektin alullepanija Richard
M. Stallman.

Toinen Unixien alkuajoista asti mukana ollut tekstieditori on
vi. Sen filosofia on tyystin
erilainen kuin Emacsilla. Vi on pieni yksinkertainen, Emacsin
ohjelmatiedosto on kertaluokkaa suurempi.

Emacs on suosionsa ansiosta saanut paljon jäljittelijöitä.
Tekstieditoreita tehdään toimimaan samoilla näppäinkomennoilla kuin
Emacs, jotta Emacsia osaavien ei tarvitse opetella uusia komentoja.
Samoin Linuxin Bash-komentotulkki
käyttää Emacsin näppäinkomentoja (voi valita käytettävän vi:n
näppäinkomentoja).
Sovelluksissa joissa muokataan tekstiä on ehkä mahdollista käynnistää
Emacs tekemään muokkaus; esimerkiksi Firefoxin laajennos It's All
Text
mahdollistaa Emacsin tai muun tekstieditorin käynnistämisen kun
selaimessa muokataan tekstikenttää (saatavilla Debian GNU/Linuxissa
pakettina
xul-ext-itsalltext).
Tämäkin teksti on kirjoitettu GNU Emacs versiolla 23 It's All Text
-lisäosan avulla. Muutenhan tätä ei olisi kannattanut kirjoittaa
lainkaan, kuten artikkelin alussa todettiinkin.

GNU Emacs -projektista haarautui
XEmacs 80- ja 90-lukujen
vaihteessa. Koska lähdekoodi on vapaa, voi toinen taho kehittää
sovellusta mieleiseensä suuntaan, ja jos eri tahot pysyvät erimielisinä
voi syntyä pysyvästi kaksi kehityshaaraa.

Alunperin GNU Emacs toimi
tekstipäätteessä.
Nykyään Emacseja voi käyttää
hiirelläkin,
toiminnot ovat pudotusvalikoissa. Samaa Emacsia voi käyttää sekä
tekstipäätteessä että X Window -järjestelmässä tai Windowsissa GUI:n
kera. Pikakomennot opettelemalla saa nopeammin kirjoitettua molemmissa
kun sormia ei tarvitse siirtää pois näppäimistöltä hiirtä hamuamaan.

Toimitilat
ovat Emacsin moodeja joissa toiminnallisuus on sovitettu muokattavaan
tekstiin. Esimerkiksi Python-moodi osaa korostaa syntaksia ja ymmärtää
sisentää koodin kuten Pythonissa kuuluu. Näitä moodeja on paljon vakiona
mukana ja lisää löytyy, Debian GNU/Linuxissa 44 kappaletta emacs mode
-paketteja.

Koska Emacsin laajennoksia on helppo tehdä, ainakin helpompi kuin muissa
tekstieditoreissa joissa niitä ei voi lainkaan tehdä, on kaikenlaista
erikoistakin tehty. Vakiona on mukana kaksi laskinta (ohjelmoitava ja
tavallinen), kalenteri, noin tusina peliä, sähköpostiohjelma ja usenetin
uutisten lukija. Luulin jo Emacsista jätetyn psykiatri pois, mutta sepä
ei vaan olekaan työkaluvalikossa. Näppäilemällä Meta-X doctor
saa sen käynnistettyä.

Kannattaa opetella Emacs, niin ei tarvitse opetella muita
tekstieditoreita kun Emacs on saatavilla joka paikkaan.


Kotisivu
http://www.gnu.org/s/emacs/

Lisenssi
GNU GPL

Toimii seuraavilla alustoilla
Aika kattavasti kaikilla alustoilla. Ehkä voisi arvailla, että jos
  laitteessa on QWERTY-näppäimistö, siihen saa Emacsin.

Asennus
Linux-jakeluissa tulee jakelun omista pakettivarastoista. Muissa
  Unixeissa Emacs joko tulee valmiiksi mukana tai asennuspaketin voi
  noutaa jostain tai itse kääntää. Windows-käyttäjät joutunevat
  noutamaan asennustiedoston
  kotisivulta.

Käyttöohjeet
GNU Emacsissa on sisäänrakennettu ohjetoiminto. Saatavilla on vapaa
  GNU Emacs käsikirja. Netistä löytyy paljon ohjeita ja kirjakaupasta
  kirjoja.





GNU Emacs 23 aloituskuva
Its All Text Firefox lisäosan asetukset, tekstieditoriksi Emacs
Kirjoitetaan Emacsilla Wikisivu
Emacs ja Python-moodi
Emacsin psykiatri




Linkkejä:


Emacsin peruskäyttö, linux.fi
  ohje
Emacs käsikirjat
Emacs Usein Kysytyt
  Kysymykset


Teksti: Taleman
kuvakaappaukset: Taleman

Source: GNU Emacs

[openSUSE.fi]

KeePass / KeePassX

KeePass ja KeePassX ovat salasanojen turvalliseen säilyttämiseen
tarkoitettuja vapaita ohjelmia.

 Viimeviikkojen
tietovuototapaukset ovat nostaneet esiin salasanojen turvallisen
säilyttämisen ongelman. Nykyisin ihmisillä on käyttäjätilejä yhä
useammassa verkkopalvelussa ja kuhunkin tarvitaan kirjautumista varten
tunnus ja salasana. Jotta salasana olisi turvallinen, pitäisi sen olla
riittävän pitkä ja tarpeeksi sattumanvarainen. Monen satunnaisen
salasanan muistaminen ulkoa voi kuitenkin käydä ylivoimaiseksi. Tällöin
saman salasanan käyttäminen eri palveluissa saattaa tuntua
houkuttelevalta, mutta sekään ei ole hyvä ratkaisu. Päinvastoin kaikissa
palveluissa pitäisi käyttää aina eri salasanoja, sillä jos jokin
palveluista vuotaa salasanat tai ei jostain muusta syystä olekaan
luotettava, ovat muut käyttäjätilit silti turvassa.

 Käyttäjätunnusten ja
salasanojen hallintaan on kehitetty ohjelmia, kuten KeePass ja KeePassX.
Nämä taltioivat tunnukset ja salasanat yhteen tietokantaan, joka
suojataan salakirjoittamalla niin, että niihin pääsee käsiksi vain
tietämällä oikean "master-salasanan". Näin kaikki muut salasanat saadaan
lukittua yhden salasanan taakse ja tämän yhden salasanan muistaminen
riittää. Vaihtoehtoisesti master-salasanan käytön sijasta näissä
ohjelmissa voidaan generoida erillinen avaintiedosto, jolla
salasanasäilö voidaan avata. Kun avaintiedosto tallennetaan
muistitikulle tai cd-levylle, saadaan näin eräänlainen fyysinen avain,
jota ilman salasanasäilön avaaminen ei onnistu. Tällainen avain täytyy
tietenkin säilyttää hyvässä tallessa. Kaikkein tärkeimpien salasanojen
suojaksi voidaan myös käyttää salasanan ja avaintiedoston yhdistelmää,
jolloin säilön avaamiseen tarvitaan molemmat.

Alkuperäinen KeePass (versio 1.x, eli Classic Edition) on tehty vain
Windows-alustalle. Uudempi KeePass2 (Professional Edition) sen sijaan on
ohjelmoitu .NET-ympäristöllä, jolloin se toimii myös Mono-kirjastoilla
varustetussa Linux-, Mac OS X- tai BSD-järjestelmässä. Monon
mahdollisista patenttiongelmista huolestuneille hyvä uutinen on, että
näiden virallisten versioiden lisäksi ohjelmasta on olemassa useita
erillisinä projekteina toteutettuja versioita erilaisille alustoille.
Näistä KeePassX on Qt-kirjaston avulla ohjelmoitu Classic-version kanssa
yhteensopiva toteutus, joka toimii ainakin Windows-, Linux, Mac OS X-
sekä BSD-järjestelmissä. Lisäksi muita epävirallisia toteutuksia löytyy
ainakin Android-alustalle (KeePassDroid), iPhonelle ja iPadille
(MiniKeePass, iKeePass, MyKeePass, KyKeePass) sekä Windows Phone 7:lle
(7Pass).







KeePass ja KeePassX toimivat molemmat
hyvin samalla tavoin. Niihin tallennettuja tunnusten ja salasanojen
yhdistelmiä voidaan luokitella esimerkiksi käyttötarkoituksen
(sähköpostit, foorumit, webbipalvelut, ftp-/sftp-palvelimet, jne.)
mukaan ryhmiksi sekä tarvittaessa myös aliryhmiksi. Kun tunnusta tai
salasanaa tarvitaan, ne voi kopioida syöttökenttään joko leikepöydän
kautta tai hiirellä raahaamalla. Lisäksi ohjelma osaa myös tyhjentää
leikepöydän käytön jälkeen, jotta salasana ei jää vahingossa sinne
saataville. Lisäksi käytettävissä on Auto-Type-toiminto, jolla voidaan
määritellä sarja näppäimenpainalluksia, jotka voidaan syöttää haluttuun
ohjelmaikkunaan. Esimerkiksi Gmail-palvelun kirjautumissivulle sopiva
Auto-Type-sääntö voisi olla: {USERNAME}{TAB}{PASSWORD}{ENTER}".
KeePass-ohjelmien mukana on myös salasanageneraattori, jolla voi arpoa
itselleen turvallisen salasanan. Generaattorille voidaan antaa haluttu
salasanan pituus sekä käytettävissä olevat merkkityypit, kuten isot ja
pienet kirjaimet, numerot sekä erikoismerkit.

KeePass-ohjelmasta on tietokoneelle asennettavan version lisäksi
tarjolla myös niin sanottu portable-, eli tikkuversio. Tämä tarkoittaa
sitä, että ohjelmaa voidaan käyttää suoraan muistitikulta ilman, että se
tallentaa tietojaan tai asetuksiaan tietokoneelle. Koska
salasanatietokanta on yhdessä tiedostossa, on se helppo siirtää koneelta
toiselle tai tuon tikkuversion seuraksi samalle muistitikulle. Ohjelman
tuo- ja vie-toimintojen avulla myös tietokannan siirtäminen muiden
vastaavien ohjelmien välillä onnistuu helposti.

Kaiken lisäksi, koska ohjelma on avointa lähdekoodia, ohjelman käyttäjän
ei tarvitse vain luottaa, että ohjelma ei tee salasanoille mitään
vilpillistä.


  "As a cryptography and computer security expert, I have never understood
  the current fuss about the open source software movement. In the
  cryptography world, we consider open source necessary for good security;
  we have for decades. Public security is always more secure than
  proprietary security. It's true for cryptographic algorithms, security
  protocols, and security source code. For us, open source isn't just a
  business model; it's smart engineering practice."


-- Bruce Schneier, Crypto-Gram 1999/09/15


Kotisivu
http://keepass.info ja http://www.keepassx.org

Lisenssi
GNU GPL

Toimii seuraavilla alustoilla
Windows, Linux, Mac OS X, Android, iOS, Windows Phone 7, PocketPC,
  J2ME (matkapuhelimet), Blackberry

Asennus
Useimpiin Linux-järjestelmiin KeePass tai KeePassX löytyy suoraan
  jakelun paketinhallinnasta. Esimerkiksi Ubuntussa ovat saatavilla
  sekä KeePass2 että KeePassX. Muille alustoille asennuspaketit
  löytyvät ohjelman kotisivujen kautta.

VALO-CD
KeePass löytyy myös [ VALO-CD]-kokoelmasta.

Oppaita
http://www.valo-cd.fi/oppaat/keepass-opas.pdf

KeePass muualla
http://en.wikipedia.org/wiki/KeePass

Muita vastaavia ohjelmia
Salasananhallintaohjelmia
  Wikipediassa

























Teksti: pesasa
kuvakaappaukset: pesasa

Source: KeePass / KeePassX

[openSUSE.fi]

GIMP

GIMP on jo klassikoksi vakiintunut vapaa avoimen lähdekoodin
kuvankäsittelyohjelma.

 Ohjelman nimi, GIMP, on
lyhenne sanoista GNU Image Manipulation Program, eli GNU (-projektin)
kuvankäsittelyohjelma. GIMP varsin kypsä ohjelma, jonka kehitys on
aloitettu jo vuonna 1995. GIMP soveltuu hyvin niin kuvankäsittelyyn kuin
piirtämiseenkin. Sillä onnistuu valokuvien jälkikäsittely, kuten
punaisten silmien poisto sekä perspektiivi- ja värivirheiden korjaus,
web-sivujen grafiikoiden tekeminen sekä digitaalisten taideteosten
luonti. Se tukee useita tiedostomuotoja ja sitä voikin käyttää myös
kuvien muuntamiseen tiedostomuodosta toiseen.

GIMP on ominaisuksiltaan sen verran laaja, että siinä riittää
toiminnallisuuksia sekä satunnaisille harrastajille kuin
ammattilaisillekin. Tavallinen kotikäyttäjä saa ohjelmalla tehtyä
digivalokuviensa rajaukset, horisontin oikaisut, punaisten silmien
poistot sekä valotuksen korjailut. Samoin kuvien koon muutokset sekä
erilaiset efektit, kuten seepia, "vanha valokuva" tai "kahvitahra", ovat
helposti tehtävissä. Monimutkaisempia toimintoja kaipaavankaan käytössä
GIMPin ominaisuudet eivät lopu kesken ja suuri osa esimerkiksi
Photoshopille suunnatuista ohjeista on sovellettavissa GIMP-käyttöön.
Eri ohjelmissa samat toiminnot saattavat olla valikoissa hieman eri
paikoissa ja hiukan eri nimillä.

Käyttöliittymältään GIMP poikkeaa hieman monesta muusta
kuvankäsittelyohjelmasta. Tämän takia jotkut käyttäjät ovat hieman
vierastaneet GIMPiä, mutta kyseessä lienee suurimmaksi osaksi
tottumuskysymyksestä. Kun monissa muissa kuvankäsittelyohjelmissa on
yksi pääikkuna, jonka sisällä muokattavat kuvat sekä erilaiset
työkalupalkit sijaitsevat, käyttää GIMP monen ikkunan käyttöliittymää.
Monen ikkunan käyttöliittymässä kukin muokattava kuva on omassa
ikkunassaan ja työkalupaletit sekä muut apuvälineet omissa ikkunoissaan.
Muihin kuvankäsittelyohjelmiin tottuneet käyttäjät ovat toisinaan
pitäneet tätä hankalana ja sen vuoksi versiossa 2.8 GIMPiin onkin
tulossa oletukseksi käyttöön yhden ikkunan käyttöliittymä. Toisaalta,
esimerkiksi kahta tai useampaa näyttöä käytettäessä monen ikkunan
käyttöliittymä on käytännöllinen, kun muokattava kuva voidaan sijoittaa
mahdollisimman suurena yhdelle näytölle ja omina ikkunoinaan olevat
työkalut toiselle näytölle. Tällainen järjestely ei yhden ikkunan
käyttöliittymällä onnistu.







GIMPin käyttöliittymä
koostuu kuvaikkunoiden lisäksi työkaluikkunasta (toolbox) sekä suuresta
joukosta erilaisia telakoitavia dialogi-ikkunoita. Telakoitavia
ikkunoita ovat esimerkiksi tasoluettelo (layers), värikanavat
(channels), työkalujen asetukset (tool options) sekä luettelo
väriliu'uista (gradients). Telakoitavia ikkunoita voi raahaamalla
yhdistellä toisiinsa, jolloin niiden sisällöt ovat samassa ikkunassa
joko peräkkäin tai vaihtoehtoisina välilehtinä. Näin käyttäjä voi
kustomoida käyttöliittymän omien mieltymystensä mukaan. GIMPissä on myös
kattava työkalu omien näppäinoikoteiden määrittelyyn työskentelyn
nopeuttamiseksi ja sujuvoittamiseksi.

GIMPin ominaisuuksiin lukeutuvat muun muassa tasojen kanssa tapahtuva
työskentely, erilliset editoitavat tekstitasot, kustomoitavat
siveltimet, kustomoitavat väriliu'ut, kloonityökalu, maskit, lukuisat
suotimet, efektit sekä plugineina tai skripteinä toteutetut
lisätoiminnallisuudet. GIMPistä jo löytyviä toimintoja voi ohjelmoida
toimimaan peräkkäin komentosarjana yhdellä komennolla tekemällä niistä
skriptejä muun muassa Scheme-, Python- ja Perl-kielillä. Myös kokonaan
uusien toimintojen toteuttaminen on mahdollista liitännäisinä, eli
plugineina. Yksi esimerkki tällaisesta pluginista on liquid
rescale, jolla on mahdollista
skaalata kuvaa pienemmäksi tai suuremmaksi säilyttäen kuvan elementtejä
valikoivasti. Samalla pluginilla pystyy myös poistamaan kuvasta
haluttuja osia saumattomasti. (Youtube-videoita liquid rescalen
toiminnasta: 1,
2,
3 ja
4.)

Kuvia avattaessa ja tallennettaessa GIMP osaa useita tiedostomuotoja.
Työtiedostot kannattaa tallettaa GIMPin omaan .xcf-muotoon tai sen
pakattuun versioon .xcf.gz-muotoon. Näin tallennettuna säilyvät
työskentelyssä käytetyt tasot, tekstitasot, käytössä oleva valinta,
värikanavat sekä muutamia muita työtilaan liittyviä ominaisuuksia.
Valmis lopputulos tallennetaan työskentelyn lopuksi haluttuun
käyttömuotoon, kuten jpeg, png tai gif. Myös gif-animaatioiden teko
onnistuu GIMPillä tekemällä kustakin ruudusta oma taso ja tallentamalla
gif-muotoon, jolloin GIMP kysyy, halutaanko kuvasta animaatio.

GIMP ei sisällä vielä varsinaista toiminnallisuutta julkaisualalla
käytetylle
CMYK-värierottelulle.
Siihen on kuitenkin saatavilla osittainen toteutus
separate+-pluginin
muodossa. CMYK-värienhallinta on kuitenkin olennaista vain
painotuotteiden kanssa. Digitaalisen median, esimerkiksi verkkosivujen
kanssa toimittaessa riittää hyvin GIMPin käyttämä RGB-väriavaruus.
Tulosteidenkin kanssa useimmat tulostinlaitteet toimivat suoraan
RGB-väreillä ja monet niin kutsutut digipainot hyväksyvät aineiston
RGB-väreillä.

Verkosta löytyy useita tutorialeja GIMPin käytöstä. Erityisen
hyödyllisiä ovat Youtube-videot, joissa ohjelman käyttöön vihkiytyneet
käyttäjät opastavat erilaisia käyttötapauksia. Esimerkkejä tällaisista
videoista ovat nimimerkki
GimpKnowHow:n tekemät videot
Cool Photo Manipulation in
Gimp ja Gimp101- Possessed
Eye in Gimp.


Kotisivu
http://www.gimp.org/

Suomenkielinen nettiyhteisö
http://www.gimp-suomi.org/

Lisenssi
GNU GPL

Toimii seuraavilla alustoilla
Linux, Windows, Mac OS X, FreeBSD, OpenBSD, NetBSD, Solaris

Asennus
Linux-jakeluihin GIMP on suositeltavinta asentaa jakelun omasta
  pakettivarastosta, sillä sitä kautta asennettuna siihen tulevat
  kaikki päivitykset suoraan jakelun kautta. Muille alustoille
  asennuspaketit tai ohjeet asentamiseen löytyvät ohjelman
  kotisivuilta.

VALO-CD
GIMP löytyy myös
  VALO-CD-kokoelmasta.

Ohjeita
GIMP-pikaohje (Porixi)

Värienhallintaa
  GIMPillä

GIMP-opas

GIMP Wikibooksissa (suomeksi)

GIMP Wikibooksissa
  (englanniksi, laajempi)

Muita linkkejä
Plugin-kokoelma















Teksti: pesasa
kuvakaappaukset: pesasa

Source: GIMP

[openSUSE.fi]

GnuPG

GNU Privacy Guard eli GnuPG on julkisen avaimen
salakirjoitusohjelmisto tiedon ja viestinnän salaamiseen.


GnuPG:llä voi
salakirjoittaa tiedoston
jolloin ilman avainta sisältöä ei saa selväkieliseksi. Sähköpostin voi
salata siten, etteivät muut kuin vastaanottaja pysty viestiä lukemaan.
Lisäksi viestiin voi lisätä digitaalisen
allekirjoituksen,
jolloin varmistutaan lähettäjän henkilöllisyydestä ja myös tiedetään,
ettei viestiä ole muutettu allekirjoittamisen jälkeen.

Julkisen avaimen
salakirjoituksessa
tarvitaan kaksi avainta, toinen yksityinen tiukasti salaisena pidettävä
avain jolla viesti avataan eli muutetaan selväkielisiksi, toinen
julkinen avain jolla viesti salakirjoitetaan. Julkisen avaimen
tunteminen ei ollenkaan helpota viestin avaamista, niinpä julkisen
avaimen voi huoletta julkistaa webbisivullaan, puhelinluettelossa,
avainpalvelimella tai muussa
kaikkien saatavilla olevassa mediassa.

Viestin lähettäjä etsii vastaanottajan julkisen avaimen, salakirjoittaa
viestin ja lähettää sen. Viestiä ei saa selväkieliseksi muuten kun
tuntemalla oikean yksityisen avaimen. Viestin voi huoletta lähettää
sähköpostissa tai postikortilla eikä haittaa vaikka asiaankuulumattomat
saavat viestin haltuunsa.

GnuPG:tä voi käyttää myös digitaaliseen allekirjoitukseen. Tällöin
allekirjoittaja muodostaa viestistä tiivisteen ja salakirjoittaa sen
yksityisen avaimensa avulla. Allekirjoituksen varmistusta haluava laskee
saman tiivisteen, etsii lähettäjän julkisen avaimen ja purkaa sillä
salakirjoitetun tiivisteen. Jos tiivisteet ovat samat, oli viesti
allekirjoitettu avainparin yksityisellä osalla eikä viestin sisältö ole
muuttunut matkan aikana.







GnuPG ei
käytä keskitettyä avaintietokantaa
eikä muutakaan keskusjohtoisuutta. Näin ollen pulmaksi jää varmistua
avaimen omistajan henkilöllisyydestä. Jos osapuolet voivat tavata
kasvokkain, tarkistetaan viranomaisen antamista kuvallisista
henkilöllisyystodistuksista henkilöllisyys ja vaihdetaan avaimia tai
avainten "sormenjälkiä". Sormenjälki on avaimesta laskettu
tiiviste,
joka yksilöi avaimen tarpeeksi luotettavasti. Avaimet ovat varsin
pitkiä, 4000 bittiä esimerkiksi, jolloin lyhyt 8 merkin mittainen
sormenjälki on helpompi kirjoittaa muistiin ja noutaa varsinainen avain
myöhemmin avainpalvelimelta. Jos avaimesta laskettu sormenjälki täsmää
saatuun sormenjälkeen kuuluu avain sormenjäljen antaneelle henkilölle.

Voidaan myös rakentaa luottamusverkkoa, web of
trust, allekirjoittamalla
avain kun avaimen haltija on varmistettu ja haltijan henkilöllisyys
todennettu mieluummin kahdesta virallisesta kuvallisesta
henkilöllisyystodistuksesta. Kun saadussa avaimessa on allekirjoitus
henkilöltä jonka tietää luotettavaksi avainten tarkistajaksi, voi
halutessaan luottaa avaimeen vaikkei ole itse tavannut avaimen haltijaa
ja vaihtanut sormenjälkiä.

Luottamusverkkoa voi kasvattaa osallistumalla avainten
allekirjoitustilaisuuksiin.
On tärkeää noudattaa sovittua menettelytapaa avaimia
allekirjoitettaessa, jottei luottamusverkkoa heikennetä väärillä
henkilöllisyyksillä tai väärillä avaimilla.

Sähköpostiohjelmaan on mahdollista lisätä GnuPG-toiminnallisuus.
Suosittuun sähköpostiasiakasohjelmaan
Thunderbird,
saatavilla myös
VALO-CD:llä, on saatavilla
lisäosa Enigmail joka sekin on
saatavilla VALO-CD:llä.
Salauksen käyttöönotto on hieman mutkikasta, kannattaa lukea asennus- ja
käyttöohje ensin.

GnuPG on GNU-projektin tekemä OpenPGP toteutus.
OpenPGP on standardi, määritelty
RFC4880:ssa. OpenPGP kehitettiin
Phil Zimmermannin
Pretty Good Privacy -sovelluksesta,
jonka Zimmermann julkaisi vuonna 1991.


Kotisivu
http://www.gnupg.org/

Lisenssi
GNU GPL

Toimii seuraavilla alustoilla
FreeBSD, GNU/Hurd, Linux, MacOS X, NetBSD, OpenBSD, VMS, Windows ja
  muita

Asennus
Linux-jakeluissa tulee jakelun omista pakettivarastoista. MacOS X
  käyttäjät noutavat asennustiedoston kotisivulta. Windows-käyttäjille
  saatavilla VALO-CD:llä tai
  kotisivuilta.

Käyttöohjeet
Linux.fi wikin artikkeli GPG:stä

Ilmainen GPG-opas
  VALO-CD:llä

GnuPG ohjeet
  (englanniksi)

Debian-projektin ohje avainten
  allekirjoittamisesta
  (suomeksi, jos selaimen oletuskieli suomi)

Ohje avainten allekirjoitustilaisuuden
  järjestämisestä
  (englanniksi).





Thunderbirdin lisäosa Enigmail
Thunderbirdin lisäosa Enigmail
GnuPG komentorivillä
gpg --list-public-keys




Teksti: Taleman
kuvakaappaukset: Taleman

Source: GnuPG

[openSUSE.fi]

openSUSE 12.1

OpenSUSE on helppokäyttöinen ja vapaa GNU/Linux-käyttöjärjestelmä,
jota kehitetään yhteisövetoisesti.

 OpenSUSE-projekti
kehittää yhtä parhaista Linux-järjestelmistä ja sen tavoitteena on
järjestelmä, joka on helppokäyttöinen ja helposti hankittava.
Käyttöjärjestelmän lisäksi openSUSE pyrkii tarjoamaan ympäristön avoimen
lähdekoodin kehitystyölle sekä yksinkertaistamaan ja avaamaan kehitys-
ja paketointiprosesseja. Tätä tavoitetta edistää muun muassa openSUSE
Build Service, joka helpottaa ohjelmistopakettien tekemistä openSUSEn
lisäksi myös muille Linux-jakeluille.

OpenSUSEn viimeisin versio 12.1 julkaistiin 16. marraskuuta 2011. Tässä
versiossa on valittavissa neljä vaihtoehtoista tuettua
työpöytäjärjestelmää, joista käyttäjä voi valita itselleen mieluisimman.
Työpöytäympäristöistä KDE ja juuri uusiutunut Gnome 3.2 ovat näyttäviä
ja kaikenkattavia, mutta hieman raskaampia, kun taas Xfce ja LXDE on
suunniteltu kevyemmiksi vaihtoehdoiksi.

Työpöytäympäristön ohella openSUSEn oletusasennus sisältää muun muassa
Mozilla Firefox -selaimen, sähköpostiohjelman,
GIMP-kuvankäsittelyohjelman,
LibreOffice-toimisto-ohjelmiston
(tekstinkäsittely, taulukkolaskenta, esitysgrafiikka),
musiikinsoitto-ohjelman, CD/DVD-levyjen poltto-ohjelman ja paljon muuta.
Näiden lisäksi openSUSE sisältää lukemattomat määrät vapaita
sovellusohjelmia, jotka ovat kaikki asennettavissa helposti ja
ilmaiseksi vain muutamalla hiiren napsautuksella järjestelmän
paketinhallinnan kautta. Nämä ohjelmat ovat valmiiksi paketoituina
openSUSEn palvelimella odottamassa asentamistaan samaan tapaan kuin
älypuhelinten ohjelmat ovat ladattavissa marketista tai storesta.

OpenSUSEssa järjestelmän asetusten hallinta tapahtuu YaST-ohjelmalla,
joka antaakin helpon graafisen käyttöliittymän tavallisimpiin ja
useimmin tarvittuihin järjestelmän asetuksiin. Sen kautta ovat
valittavissa niin ohjelmistojen asennukset ja päivitykset kuin
laitteiden ja palveluidenkin tärkeimmät asetukset.

Uusia ominaisuuksia openSUSE 12.1:ssä ovat muun muassa entistä parempi
tuki pienille näytöille sekä useammalle näytölle, keskitetty hallinta
online-tunnuksille, parannettu
Oyranos-värienhallintajärjestelmä. OpenSUSE
tarjoaa myös mahdollisuuden luoda oman Dropboxin kaltaisen
pilvitallennusjärjestelmän OwnCloud-ohjelmistolla. Työpöytäkäyttöön sen
voi integroida Mirall-ohjelmalla, joka synkronoi tiedostot
OwnCloud-pilven ja paikallisen koneen välillä.

OpenSUSEn voi hankkia joko ilmaisena, verkosta ladattavana versiona tai
maksullisena myyntiversiona, joka sisältää ohjekirjan ja puhelintuen.


Kotisivu
http://www.opensuse.org/fi/

http://opensuse.fi/ (suomenkielisen yhteisön kotisivu)

Lisenssi
Sisältää ohjelmia useilla vapailla lisensseillä, kuten GNU GPL

Asennus
openSUSEn DVD-levykuvan voi ladata sen
  lataussivulta. Sivulta löytyy
  myös tarvittavia lisäohjeita levykuvan polttamisesta tyhjälle
  DVD-levylle tai käynnistyvän usb-tikun luomisesta.

Käyttöohjeet ja tuki
Lisää ohjeita ja vertaistukea löytyy suomenkielisen
  openSUSE-yhteisön sivuilta.

openSUSEn
  asennusopas

opensuse.fi:n keskustelualue

openSUSEsta voi keskustella myös irc-kanavalla #opensuse-fi, joka
  löytyy Freenode-verkosta. Kanavalle pääsee muun muassa
  web-irkki-sovelluksella.
























Teksti: pesasa
Kuvakaappaukset: pesasa

Source: openSUSE 12.1

[openSUSE.fi]

7-Zip

7-Zip on vapaa ohjelma tiedostopakettien purkamiseen ja
pakkaamiseen.

 7-Zip-ohjelman oletus
pakkausmuoto on sen oma 7z-tiedostomuoto, mutta se osaa pakata ja purkaa
myös yleisimpiä muita pakkausmuotoja. Sekä pakkaaminen että purkaminen
onnistuu formaateilla: 7z, XZ, BZIP2, GZIP, TAR, ZIP sekä WIM. Pelkkä
purkaminen taas on mahdollista seuraavilla tiedostomuodoilla: ARJ, CAB,
CHM, CPIO, CramFS, DEB, DMG, FAT, HFS, ISO, LZH, LZMA, MBR, MSI, NSIS,
NTFS, RAR, RPM, SquashFS, UDF, VHD, WIM, XAR ja Z.

7-Zip lupaa pakata ZIP- ja GZIP-tiedostot jopa 2-10 % tiiviimmin kuin
PKZip ja WinZip. Oman 7zip-tiedostomuotonsa ohjelma lupaa pakata vielä
tiiviimmin. 7-Zip tukee myös ZIP- ja 7z-tiedostojen salaamista vahvalla
AES-256-kryptauksella.

7-Zip integroituu Windowsin tiedostohallintaan, joten siihen liittyvät
toiminnot löytyvät helposti hiiren kakkospainikkeella tiedostoa
napauttamalla esiin tulevasta kontekstivalikosta. Esimerkiksi uuden
paketin luominen onnistuu valitsemalla pakattavat tiedostot
tiedostonhallinnassa ja valitsemalla kontekstivalikon
"7-Zip"-alavalikosta kohdan "Lisää pakettiin". Tämän jälkeen 7-Zip kysyy
ennen pakkaamista vielä tarvittavat tiedot, kuten tiedostonimen ja
pakkaustyypin.

Ohjelman käyttöä helpottaa se, että se on käytettävissä myös suomeksi.
Kieliä ohjelmassa on valittavissa yhteensä 79.

Ohjelman vapauden kannalta huomattavaa on, että ohjelman kaikki muut
toiminnot ovat vapaata lähdekoodia paitsi RAR-pakettien purku. RAR-purun
rajoituksilla ei kuitenkaan ole vaikutusta ohjelman käytön kannalta.


Kotisivu
http://www.7-zip.org/

Lisenssi
GNU LGPL (lukuun ottamatta RAR-purkua, joka
  sisältää epävapaita rajoituksia)

Toimii seuraavilla alustoilla
Windows

Asennus
Asennuspaketit löytyvät ohjelman kotisivuilta..

VALO-CD
7-Zip löytyy myös
  VALO-CD-kokoelmasta.















Teksti: pesasa
kuvakaappaukset: pesasa

Source: 7-Zip

[openSUSE.fi]

Wikimedia Commons

Wikimedia Commons on erikielisten Wikipedioiden yhteiseksi
materiaalipankiksi tarkoitettu palvelu. Sinne tallennetut ja sallivasti
lisensoidut materiaalit ovat kuitenkin yhtä hyvin myös muiden
käytettävissä.


Wikipedia tarvitsee artikkeleihinsa tekstiä elävöittämään ja
havainnollistamaan kuvia, videoita ja ääninäytteitä. Koska samat
materiaalit kelpaavat usein myös erikielisiin artikkeleihin, on niille
perustettu oma sivusto, josta ne voidaan upottaa suoraan artikkeleihin.
Koska taustalla ovat Wikipedian tarpeet, on helppo ymmärtää, miksi
Wikimedia Commons on yksi suurimmista, ellei jopa suurin, vapaan
kuvitusaineiston materiaalipankki.

Kuva-aineistoa Wikimedia Commonsissa on laidasta laitaan. Joukossa on
informatiivisia kuvia valokuvista piirrettyihin kaavakuviin, karttoihin
ja vaakunoihin. Toisaalta valokuvia löytyy muotokuvista maisemakuviin ja
vaikka taustakuviksi sopiviin
taide-elämyksiin.
Wikimedia Commonsin
ääninäytteet ovat
vapaassa Ogg
Vorbis -tiedostomuodossa.
Videoille käytetään
vastaavasti avoimia ja käyttömaksuista vapaita gif- ja Ogg
Theora -tiedostomuotoja.
Esimerkiksi Firefox-selain osaa näyttää ja soittaa näitä kaikkia
tiedostomuotoja suoraan.

Wikimedia Commons -sivuston aineistoa voidaan kuitenkin käyttää myös
muuhun tarkoitukseen. Kunkin kuvan, videon ja äänitiedoston kohdalla
Commonsissa on ilmoitettu kyseisen tiedoston tekijätiedot sekä
käyttöehdot. Wikimedia Commons huolii arkistoonsa vain vapaasti
lisensoitua materiaalia. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että
materiaalia voi kuka tahansa käyttää mihin tahansa käyttötarkoitukseen,
myös kaupalliseen käyttöön. Lisenssistä riippuen aineiston käyttöön voi
olla pieniä lisävaatimuksia, kuten alkuperäisen tekijän mainitseminen
tai materiaalin jakaminen edelleen samoilla ehdoilla.

Vapaimmin ovat käytettävissä tekijänoikeuksista täysin vapaat Public
Domain -materiaalit. Tällaista julkista omaisuutta ovat esimerkiksi
riittävän vanhat kuvat taikka jotkin julkisten tahojen tuottamat
materiaalit.

Osa aineistosta on julkaistu vapailla Creative Commons -lisensseillä.
Creative Commons -organisaation luomien lisenssien tarkoituksena on
antaa teosten tekijöille muutama valmis ja selkeä lisenssi, joilla he
voivat antaa muille eri tasoisia oikeuksia teostensa hyödyntämiseen.
CC-lisenssit koostuvat muutamasta ominaisuudesta, joita yhdistelemällä
julkaisija voi määritellä, miten heidän töitään saa käyttää. Kun teosta
ei ole tarkoitus "pihdata", on tämä käytännöllistä, sillä teosten
käyttäjien ei tarvitse erikseen kysellä lupia. Wikimedia Commonsissa
käytettyjä vapaita CC-lisenssejä ovat:


Creative Commons Nimeä
(CC-BY, Creative Commons Attribution)

Tämä lisenssi antaa luvan materiaalin käyttöön, levittämiseen,
  muokkaamiseen ja muokatun teoksen levittämiseen, eli käytännössä
  teokselle voi tehdä lähes mitä haluaa. Ainoa ehto on, että teosta
  levitettäessä sen alkuperäinen tekijä mainitaan.

Creative Commons Nimeä-Tarttuva
(CC-BY-SA, Creative Commons Attribution-ShareAlike)

Tällä lisenssissä on edelliseen verrattuna lisäksi rajoitus, että
  johdetut teokset pitää julkaista samalla lisenssillä.


Creative Commonsilla on tarjolla myös muita, rajoitetumpia lisenssejä,
mutta nämä eivät kelpaa Wikimedia Commonsin käyttöön, sillä ne
rajoittavat teosten muokkaamista tai niiden kaupallista käyttöä.

Muita Wikimedia Commonsissa käytettyjä vapaita lisenssejä ovat GNU Free
Documentation License
(GFDL),
[GNU GPL](GNU GPL "wikilink"), [GNU LGPL](GNU LGPL "wikilink"), Free Art
License ja Open Data Commons.


Kotisivu
http://commons.wikimedia.org/

Lisenssi
Useita vapaita lisenssejä, muun muassa Creative Commons -lisenssit
  (CC-BY,
  CC-BY-SA),
  sekä Public Domain
  -materiaalia.



















Teksti: pesasa
Kuvat: http://commons.wikimedia.org/


Cyanocitta-cristata-004.jpg
  (Mdf, CC-BY-SA)
Felis_catus-cat_on_snow.jpg
  (Von.gzanka, CC-BY-SA)
Laszlo-photo_-Cabo_Cavalo(by).jpg
  (Laszlo Ilyes, CC-BY)
Maldives_redtail_butterflyfish,_Chaetodon_collare.jpg
  (Uxbona, CC-BY-SA)
Anthony's_Green_Brown_Iris.jpg
  (Mobentec, CC-BY-SA)
Concerto_for_Twelve_Saxophones.jpg
  (Olgierd Rudak, CC-BY-SA)
Carcharhinus_melanopterus_Red_Sea.jpg
  (Daviddarom, pd)
One_raspberry_macro.jpg
  (Serena, CC-BY-SA)
H.maculatus_juvenile.jpg
  (Cordyceps, pd)
Churchill_HU_90973.jpg
  (British Government, pd)


Viikon VALO toivottaa kaikille lukijoille VALOisaa Joulua ja
yhteisöllistä uutta vuotta!

Source: Wikimedia Commons

[openSUSE.fi]

Mozilla Thunderbird

Thunderbird on suosittu ja monipuolinen vapaa avoimen lähdekoodin
sähköpostiohjelma

 Thunderbird on
moderni sähköpostiohjelma, jossa on älykäs roskapostisuodatin,
oikeinkirjoituksen tarkistus, paljon erilaisia teemoja ja mukautuva
ulkoasu. Lisäksi Thunderbirdissä on IMAP/POP-tuki, mahdollisuus
HTML-sähköpostien kirjoittamiseen, nopea haku, osoitekirja, edistynyt
viestien suodatus, osoitteen täydennys, tuontityökalut ja kyky hallita
useita eri sähköpostitilejä sekä uutisryhmiä. Mozilla Thunderbirdin on
kehittänyt Mozilla, joka
on myös suositun Firefox-selaimen taustalla.

Uuden sähköpostitilin lisääminen Thunderbirdiin on helppoa. Yleisimmin
käytettyjen sähköpostipalveluiden, kuten Gmailin tai Yahoon, osoitteille
ohjelma osaa asettaa suoraan oikeat sähköpostiasetukset tietokannastaan.
Muille, tuntemattomammille sähköpostiosoitteille Thunderbird osaa varsin
menestyksekkäästi löytää automaattisesti oikeat asetukset kokeilemalla
yleisimmin käytettyjä palvelinasetuksia. Automatiikan pettäessä, voi
asetukset toki laittaa kohdalleen myös käsin.

Turvallisuus on Thunderbirdissä keskeinen teema. Thunderbirdin älykäs
roskapostisuodin analysoi sähköpostisi ja tunnistaa viestit, jotka ovat
todennäköisesti roskapostia. Roskapostit voidaan määritellä
automaattisesti poistettaviksi tai vain siirrettäviksi toiseen kansioon.
Suodin on mukautuva, ja se parantaa tarkkuuttaan itsenäisesti
osoitekirjasi ja käyttösi perusteella. Se siis oppii tarkemmaksi aina,
kun merkitset viestin roskaksi tai kun lisäät uuden yhteystiedon
osoitekirjaasi. Thunderbird ei merkitse osoitekirjassasi olevista
osoitteista tulevia sähköposteja roskapostiksi.

Lisäksi Thunderbird tuo yritysten ja julkisyhteisöjen
turvallisuustarpeisiin sellaiset ominaisuudet kuten S/MIME, sähköinen
allekirjoitus, viestin salaus ja tuki sertifikaateille sekä
turvallisuuslaitteille.

Thunderbirdiin voit asentaa paljon erilaisia laajennoksia projektin
lisäosasivulta.
Thunderbird-laajennokset lisäävät uusia ominaisuuksia ja muokkaavat
ulkoasua sinulle paremmin sopivaksi. Esimerkiksi
Enigmail-laajennos
yhdessä GnuPG:n kanssa lisää sähköpostiisi
OpenPGP-standardin mukaisen salauksen.
Adblockin
avulla taas voit estää mainoksia näkymästä. Lisäksi voit asentaa
Thunderbirdiin
teemoja, jotka
muuttavat ohjelman ulkoasua.


Kotisivu
http://www.mozilla.org/fi/thunderbird/

Lisenssi
MPL/GNU GPL/GNU LGPL

Toimii seuraavilla alustoilla
Linux, Windows, Mac OS X

Asennus
Linux-järjestelmiin Thunderbird löytyy suoraan pakettivarastosta.
  Debian-järjestelmissä ohjelma löytyy nimellä
  Icedove.
  Muille alustoille ohjelman voi ladata sen
  kotisivuilta.

VALO-CD
Mozilla Thunderbird löytyy myös
  VALO-CD-kokoelmasta.

Käyttöohjeet
Enigmail-opas
  (VALO-CD)

Muuta
Suomen kielen
  oikoluku
  (valo-cd.fi)

















Teksti: Tomi Toivio & Pesasa
kuvakaappaukset: Pesasa

Source: Mozilla Thunderbird

[openSUSE.fi]

Notepad++

Notepad++ on vapaa ja erittäin monipuolinen tekstieditori, joka on
suunnattu erityisesti ohjelmointiin, mutta sopii myös yleisemmin
Windowsin Notepad-ohjelman korvaajaksi.

 Notepad++ ymmärtää
yli 50 ohjelmointi-, skripti- tai merkkauskielen syntaksin ja osaa
korostaa niiden avainsanat väreillä. Myös omien kielten määrittely
ohjelmaan on mahdollista.

Nykyisin Notepad++ tukee ainakin seuraavia kieliä: ActionScript, Ada,
asp, Assembly, autolt, bash, Batch, C, C++, C#, Caml, CMakeFile, COBOL,
CSS, D, DIFF, Fortran, Gui4CLI, Haskell, HTML, ini, InnoSetup, Java,
JavaScript, JSP, KiXtart, LISP, Lua, Makefile, Matlab, NSIS,
Objective-C, Pascal, Perl, PHP, PowerShell, Postscript, Python, R ja
VHDL.

Ohjelma tukee yhtä aikaa auki olevien tallennettujen tiedostojen
kokonaisuuden tallentamista istuntona, jolloin samaan projektiin
kuuluvat tiedostot on helppo avata seuraavalla kerralla samaan
tilanteeseen. Muita ohjelman tukemia ominaisuuksia ovat muun muassa:
tuki lukuisille merkistökoodauksille, ohjelmakoodin sisennys, lohkojen
piilottaminen (folding), edistyneet etsi- ja korvaa-toiminnot, valitun
sanan korostaminen kaikkialla tiedostossa, suljeparien korostaminen sekä
toimintomakrojen nauhoittaminen ja suorittaminen.

Ohjelman käyttöliittymän kieli on valittavissa lukuisista kielistä,
joiden joukossa on myös suomi. Editorin tekstin värimaailma on myös
täysin kustomoitavissa joko valmiilla teemoilla tai itse valituilla
väreillä. Jos vaaleanpunainen taustaväri kuulostaa hyvältä, voi valita
käyttöön vaikka Hello Kitty-teeman.

Editoriin on mahdollista lisätä ominaisuuksia plugin-lisäosilla.
Muutamia lisäosia on mahdollista valita asennettavaksi suoraan ohjelman
asennuksen yhteydessä, kuten esimerkiksi
nppftp-lisäosa, joka mahdollistaa
tiedostojen avaamisen ja tallentamisen etäkoneelle ftp- tai
sftp-yhteyden kautta. Tämä on erityisen hyödyllistä esimerkiksi
www-sivujen ylläpitoa tehdessä, jolloin tiedostoja voidaan muokata
suoraan palvelimella. Toinen jo asennuksessa mukaan valittavissa oleva
erittäin hyödyllinen lisäosa on "Compare"-lisäosa, jolla on mahdollista
vertailla kahta editorissa auki olevaa tekstiä keskenään rinnakkain.
Työkalu merkitsee väreillä selkeästi näkyviin, mitkä rivit ja
merkkijonot eroavat tiedostoissa. Tämä helpottaa suuresti erityisesti
saman tiedoston eri versioiden vertailua. PHP Automation -lisäosan
avulla puolestaan on mahdollista suorittaa PHP-skriptejä asentamatta
Apachea ja PHP:tä.


Kotisivu
http://notepad-plus-plus.org/

Lisenssi
GNU GPL

Toimii seuraavilla alustoilla
Windows

Asennus
Ohjelman asennuspaketit löytyvät kotisivuilta.

VALO-CD
Notepad++ löytyy myös
  VALO-CD-kokoelmasta.


















Teksti: pesasa & Tomi Toivio
Kuvakaappaukset: pesasa

Source: Notepad++

[openSUSE.fi]

Etherpad

Etherpad on avoimen lähdekoodin verkkoalusta monen käyttäjän
yhteistoiminnalliseen ja yhtäaikaiseenkin kirjoittamiseen.

 Etherpad on projekti-
ja ryhmätöihin erittäin hyvin soveltuva verkkopohjainen
tekstinmuokkausohjelma, jota usea käyttäjä voi muokata reaaliaikaisesti
ja yhtä aikaa. Etherpad-ohjelma on asennettuna palvelimelle, johon
käyttäjät ottavat yhteyden www-selaimella. Etherpad pitää huolen kunkin
käyttäjän tekemien muokkausten synkronoimisesta kaikille kyseistä
tekstiä sillä hetkellä muokkaaville käyttäjille. Etherpadissa kullekin
käyttäjälle on annettu oma värinsä ja hänen kirjoittamansa teksti
korostetaan tällä värillä. Värikorostukset voi toki myös poistaa
halutusta osasta tekstiä, jolloin vain tekstin uudet osat korostetaan.

Etherpad tukee yksinkertaisten korostusten, lihavoinnin, kursivoinnin,
alleviivauksen ja yliviivauksen, sekä sisäkkäisten luetteloiden käyttöä.
Yhteiskäyttöä helpottamaan Etherpadissa on myös yksinkertainen
chat-toiminto, jonka avulla käyttäjät voivat keskustella tekstiä
kirjoittaessaan.

Uutta Etherpad-tekstiä aloitettaessa sille kysytään nimi. Jos nimeä ei
anneta, Etherpad arpoo nimeksi satunnaisen merkkijonon. Nimi näkyy
kyseisen Etherpad-tekstin osoitteessa ja muita käyttäjiä voi kutsua
mukaan muokkaamaan tekstiä kertomalla heille tämän osoitteen esimerkiksi
lähettämällä sen linkkinä sähköpostilla. Julkisen Etherpad-tekstin
kirjoittamiseen voi siis osallistua kuka tahansa sen osoitteen tietävä.
Ainakin osassa Etherpad-palveluista on mahdollisuus myös yksityisiin
teksteihin rekisteröimällä palveluun omalle tiimille oma alue, jota
pääsevät käyttämään vain tiimin jäsenet. Näin toimivat ainakin TIEKEn
muistio ja TitanPad.
Etherpad-teksti tallentuu palvelimelle jatkuvasti ja automaattisesti.
Selaimen voi välillä sulkea ja seuraavan kerran samaan osoitteen
tultaessa on sen hetkinen versio tekstistä nähtävissä.

Etherpad pitää tallessa kaikki muokkausten välivaiheet ja halutessaan
muokkaushistoriaa voi tarkastella timeslider-toiminnolla, joka näyttää
muokkausten etenemisen elokuvan tavoin. Osassa Etherpad-palveluista voi
tekstistä tallentaa erikseen numeroituja väliversioita.

Google osti alkuperäisen etherpad.com-palvelun vuonna 2009, koska halusi
käyttää tämän tekniikkaa kehittämässään Wave-palvelussa. Pian tämän
jälkeen Google vapautti Etherpadin lähdekoodin avoimeksi ja sittemmin
onkin ilmestynyt useita ilmaista Etherpad-palvelua tarjoavia sivustoja.
Tällä hetkellä vastuun Etherpadin kehittämisestä on ottanut voittoa
tavoittelematon Etherpad-säätiö (The Etherpad Foundation), joka toimii
osoitteessa http://etherpad.org/. Etherpad-säätiön sivuilta löytyvät
linkit useaan julkiseen Etherpad-palveluun, kuten:
Etherpad Foundation,
PiratePad,
PrimaryPad,
SketchPad,
piratenpad.de,
Mozillan MoPad,
typewith.me,
openEtherpad.org,
pad.RiseUp.net,
Qikpad, TitanPad. Näiden
lisäksi löytyy muun muassa suomalainen TIEKEn ja X-akselin tarjoama
Etherpad-muistio. Näistä käyttäjä voi valita
parhaiten käyttöönsä soveltuvan palvelun.

Mikäli esimerkiksi tietoturvasyistä ulkopuolisen tahon tarjoaman
palvelun käyttö on mahdotonta, voi Etherpadin asentaa myös omalle
palvelimelle. Palvelimelle asennettavia Etherpad-ohjelmia on itse
asiassa kaksi eri versiota: alkuperäinen Etherpad sekä uudempi,
pienemmäksi sekä kevyemmäksi tarkoitettu Etherpad Lite.

Etherpadin sisältämän tekstin voi tallettaa omalle koneelleen palvelusta
riippuen useampaan eri tiedostomuotoon. Saatavina muotoina ovat ainakin
html, pelkkä teksti, DokuWiki-teksti sekä
Wordle. Usein muina vaihtoehtoina ovat myös
Microsoft Word (doc), pdf ja OpenDocument (odt). Jo olemassa olevan
tekstin voi Etherpadiin tuoda ainakin html-, pdf-, doc-, odt- tai
rtf-muodoista.


Kotisivu
The Etherpad Foundation: http://etherpad.org/

TitanPad: http://titanpad.com/

OpenEtherPad: http://openetherpad.org/

TIEKEn avoin EtherPad: http://muistio.tieke.fi/

Etherpadin lähdekoodi: https://github.com/ether/pad

Etherpad Liten lähdekoodi: https://github.com/Pita/etherpad-lite/

Lisenssi
Apache License v.2

Toimii seuraavilla alustoilla
Verkkopalveluna Etherpad on käytettävissä www-selaimella millä
  tahansa alustalla.

Palvelinohjelmana Etherpad on asennettavissa ainakin Windows-,
  Linux- sekä Mac OS X -palvelimille.

Asennus
Etherpadia voi käyttää eri tahojen tarjoamina palveluina tai sen voi
  halutessaan asentaa omalle palvelimelle. Asennuspaketit ja -ohjeet
  ovat saatavissa Etherpad-säätiön sivuilta.

Käyttöohjeet
Open vinkki
  -sivuston opastevideo Etherpadin käytöstä.



















Teksti: pesasa
kuvakaappaukset: pesasa

Source: Etherpad

[openSUSE.fi]

Synfig Studio

Synfig Studio on avoimen lähdekoodin ohjelma 2D-animaatioiden
tekoon.

 Synfig Studio
on animaatio-ohjelma, jolla pystyy tekemään korkealaatuisia animaatioita
jo pienellä harjoittelulla. Synfig Studiossa ruudun sisältö koostuu
erilaisista "layer"-elementeistä, jotka voivat olla piirros-objekteja,
kuvia, efektifilttereitä sekä näistä hierarkkisesti muodostettuja
kokonaisuuksia. Animointi ohjelmassa tapahtuu määrittelemällä
aikajanalle avainruutuja, joiden kohdalla kerrotaan kunkin
layer-elementin sijainti, asento, koko, muodonmuutokset sekä mahdollisia
muita ominaisuuksia. Synfig Studio laskee automaattisesti elementtien
sijainnit ja muut ominaisuudet avainruutujen välillä. Elementit voidaan
laittaa myös kulkemaan annettua käyrää pitkin annetulla vaihtelevalla
nopeudella esimerkiksi realistisesti pomppivan pallon luomiseksi.
Elementtejä voi joko piirtää suoraan Synfig Studiossa tai tuoda niitä
vektori- tai bittikarttakuvina toisista ohjelmista. Muun muassa
Inkscapella piirretyt svg-kuvat ovat tuettuja.







Synfig-projektin wiki-sivuilla on useita
tutorialeja, joita
lukemalla voi opetella ohjelman käyttöä. Tutoriaalit on jaoteltu kolmeen
vaikeustasoon: perustaso (basic), keskitaso (intermediate) ja edistyneet
(advanced). Perustason tutorialeissa opetellaan ohjelman perustoiminnot,
kuten kuvioiden piirtäminen ja animoinnin perusteet. Keskitasolla
keskitytään monipuolisempiin animaatiomenetelmiin, kuten huulien
synkronointiin puheen kanssa
sekä
pala-animaatioihin,
joissa hahmot koostetaan toisissaan kiinni olevista osista, kuten
vartalo, raajat ja pää. Edistyneissä tutorialeissa päästään jo
monimutkaisempiin efekteihin, kuten realistisen näköiseen sateeseen ja
kamera-ajoihin.

Synfig Studiolla valmistellut animaatiot voidaan renderöidä useaan
erilaiseen video- tai kuvamuotoon. Ne voidaan renderöidä esimerkiksi
ffmpeg-ohjelmistoa hyväksi käyttäen Ogg Theora-, MPEG-4- tai
Flash-video-muotoihin. Toisaalta animaatio voidaan esittää myös
gif-muodossa tai se voidaan tallettaa sarjana erillisiä kuvatiedostoja,
jotka voidaan tarvittaessa yhdistää videoksi jollain muulla ohjelmalla.
Videotiedostojen renderöintiin voi halutessaan käyttää myös Synfig
Studion mukana tulevaa erillistä komentoriviohjelmaa, jolloin
pidempienkin animaatioiden ja niiden osien laskentavaiheen voi helposti
ohjelmoida tapahtumaan esimerkiksi taustalla, yöaikaan tai useammalla
koneella.


Kotisivu
http://www.synfig.org/

Lisenssi
GNU GPL v.2

Toimii seuraavilla alustoilla
Linux, Windows, Mac OS X

Asennus
Synfig Studion asennuspaketit Windowsille, Linux-jakeluille (rpm-,
  deb- ja lähdekoodipaketteina) sekä Mac OS X:lle löytyvät ohjelman
  kotisivujen "download"-sivulta. Ohjelma saattaa löytyä myös
  joidenkin Linux-jakeluiden pakettivarastosta suoraan.

Käyttöohjeet
Käyttöohjeita,
  tutorialeja sekä
  muuta
  dokumentaatiota
  Synfig Studiosta löytyy ohjelman wiki-sivuilta:
  http://wiki.synfig.org/wiki/Main_Page

Esimerkkejä
Youtube
  -palvelusta löytyy lukuisia video-tutorialeja ja esimerkkejä
  Synfigillä tehdyistä kuvista ja animaatioista.

















Teksti: pesasa
kuvakaappaukset: pesasa

Source: Synfig Studio

[openSUSE.fi]

Scribus

Scribus on taitto- ja julkaisuohjelma
(DTP) Linux-, Mac OS X-,
Unix- ja Windows-työpöytäkäyttäjille.

 Scribus on vapaan
koodin sovellus ammattitason sivutaittoon ja painovalmiiden
PDF-tiedostojen tuottamiseen. Käyttöliittymä on nykyaikainen ja
käyttäjäystävällinen. Scribus tukee ammattikäyttäjien tarvitsemia
ominaisuuksia kuten värierottelu, CMYK- ja spottivärien tuki, ICC
väriprofiilit ja monipuolinen PDF-tiedostojen luonti.

Scribuksen avulla on mahdollista tuottaa uutislehtiä, sanomalehtiä,
kirjoja, CD-levyn kansia, urheilutapahtuman käsiohjelmia, esityskalvoja
ja animoituja interaktiivisia PDF-lomakkeita. Muita käyttökohteita
voivat olla yrityksen tarvitseman paperitavaran yksilöiminen, esitteet,
julisteet ja kaikenlaiset asiakirjat, jotka vaativat joustavaa kuvien ja
tekstin asettelua sekä ammattimaista värienhallintaa. Scribus soveltuu
siis monipuolisesti sekä painettavan että digitaalisesti näytettävän
materiaalin tuottamiseen.

Scribus tukee monia bittikartta- ja vektorigrafiikkamuotoja. Se pystyy
tuomaan ja tallentamaan SVG-kuvia. Tekstiä Scribukseen voi tuoda muun
muassa LibreOffice/OpenOffice.org Writer-, OpenDocument-, PostScript- ja
Encapsulated PostScript-tiedostoista.

Asiakirjan tallennus onnistuu myös PDF-tiedostona, jossa on mahdollista
käyttää läpinäkyvyyttä, salausta ja suurta joukkoa muita PDF 1.3-1.5:n
ominaisuuksia mukaan lukien interaktiiviset PDF-lomakkeen kentät,
kirjanmerkit, tasot ja huomautukset. Värienhallinnassa on tuettu
LittleCMS versiot 1 ja 2.







Scribus ei ole tekstinkäsittelyohjelma eikä kuvankäsittelyohjelmakaan.
Scribus osaa kumpaakin jonkin verran, mutta tarkoitus on kirjoittaa
ensin teksti valmiiksi ja muokata kuvat julkaisukuntoon niihin
tarkoitetuilla ohjelmilla, ja sen jälkeen Scribuksella sijoitella
tekstit ja kuvat julkaisun sivuille sivuasemoinnin mukaisesti.
Scribuksella kannattaa kirjoittaa otsikoita tai muita lyhyitä tekstejä,
tai teksti jossa erikoisefektejä kuten kolmannessa esimerkkikuvassa
kansilehdellä lehden nimessä.

Tekstien esittämiseen Scribuksessa käytetään kappale- ja kirjaintyylejä,
joilla samassa asemassa olevien tekstien ulkoasua voi muokata helposti
yhdestä paikasta. Tyylit voi joko luoda itse tai tuoda
LibreOffice-tiedostosta tekstin mukana ja muokata käyttöön sopivaksi.
Scribus tukee myös tekstilaatikoiden ketjutusta. Näin teksti saadaan
juoksemaan sujuvasti palstalta ja sivulta toiselle. Useampisivuisten
julkaisujen kanssa käteviä ovat myös sivupohjat. Scribuksessa voi luoda
omat sivupohjat esimerkiksi vasemmalle ja oikealle sivulle sekä
etusivulle, jolloin jokaisen sivun asettelua ei tarvitse tehdä erikseen
vaan valita käyttöön jokin olemassa olevista pohjista.

Uusin versio 1.4 julkaistiin 1.1.2012 melkein neljän vuoden kehitystyön
tuloksena, 2000 viankorjausta tai ominaisuustoivomusta on toteutettu.
Julkaisumuistio


Kotisivu
http://www.scribus.net

Lisenssi
GNU GPL, käsikirjan Open Publication
  License

Toimii seuraavilla alustoilla
Linux, Mac OS X, OS/2 Warp 4/eComStation, Unix, Windows,

VALO-CD
Scribus löytyy myös
  VALO-CD-kokoelmasta. Uusi
  versio 1.4 on tulossa seuraavaksi julkaistavalle VALO-CD:lle.

Asennus
Ohjelman asennuspaketit löytyvät sen
  kotisivulta. Scribus
  sisältyy useimpiin Linux-jakeluihin, joten se voidaan asentaa
  jakelun oman paketinhallinnan kautta.

Esimerkki
Linux-Aktivaattorin
  esite


Käyttöohjeet

Esittelyvideo Youtubessa
(englanniksi). Riku Leinon suomenkielinen
ohje.
Englanninkielisiä
opetusvideoita
Scribuksen käytöstä. Scribuksen kotisivuilta löytyy ohjeita ja
tutoriaaleja.
Esimerkkejä
Scribuksella tehdyistä julkaisuista.




Käynnistys sovellusvalikosta
Uuden asiakirjan aloitus
Scibuksella tehty kansilehti









Teksti: Taleman, pesasa
kuvakaappaukset: Taleman, pesasa

Source: Scribus