Ensinäkin "oikea" kuvasuhde mpeg2-videossa ei ole aivan yksinkertainen juttu, muttei kyllä kovin vaikeakaan.
Aloitetaan vaikka siitä, että yleensä PAL-järjestelmän mpeg2-videossa pikseli ei ole yleensä neliö vaan suorakulmio. Sivujen suhteet ovat joko 16/15 (vanha 4/3-osaa televisio) tai 64/45 (nykyinen laajakulmatelevisio 16/9-osaa). Jätän tästä tarkoituksella pois jenkkien käyttämät NTSC-järjestelmän pikselisuhteet sillä niitä ei suomalaisissa televisiolähetyksissä käytetä, mutta niidenkään pikselit eivät ole neliöitä.
Tästä seuraa se että videonkäsittelyohjelmassa kuvan ei välttämättä tarvitsekaan näyttää aina oikealta ja silti se näkyy oikein toisto-ohjelmassa. Kuvasuhteen pystyy yleensä säätämään oikeaksi käytetyn koodekin asetuksista ja varsinkin mpeg2 koodausta käytettäessä paras vaihtoehto mielestäni on käyttää alkuperäistä pikselisuhdetta sillä niin tehdään esimerkiksi DVD-levyjenkin kohdalla.
Jos sitten käyttää jotain muuta koodausta niin mielestäni on vähän makuasia että muuttaako tuon pikselisuhteen 1/1:een vai käyttääkö alkuperäistä. Molemmat toimivat ihan yhtä hyvin. Tossa pikselisuhteen muuttamisessa on sitten hyvä muistaa se asia, että vaikka televisiossa käytetyn videon resoluutio on aina 720x576, todellisuudessa 4/3-videon resoluutio on 768x576 ja 16/9-videon 1024x576 johtuen juuri tuosta pikselin suorakulmaisuudesta ja sitä, että kuvan tarkkuuden kannalta pystyresoluutio (576) on se tärkeämpi resoluutio.
Noita mainittuja resoluutioita ylemmäksi kuvaa ei normaalioloissa yleensä kannata skaalata, mutta jos haluaa käyttää maksimitarkkuutta 1/1 muunnoksessa niin ne ovat juuri nuo edellä mainitut. Yleensä kuitenkin käytetään resoluutiota joka on pienempi kun tuo mainittu maksimi. Kaikki riippuu sitä, että minkälaiseen kuvanlaatuun itse on tyytyväinen.
Itse käytän televisiotallenteiden käsittelyyn projectXää, avidemuxia ja handbrakea. Mulla se että miten niitä käytän on aina tilannekohtaista. Esimerkiksi mainoskatkot poistaisin avidemuxilla ainakin silloin jos muutenkin uudelleen koodaisin videon. Jos en käyttäisi uudelleenkoodausta niin projectX on mielestäni nopeampi. Uudelleen koodauksessa käyttäisin sen takia avidemuxia, että sillä pystyy määrittelemään poistettavat kohdat tarkemmin kuin projectXällä joka katkaisee kuvan aina lähimmän I Framen kohdalta ja se ei ole aina se ihan oikea paikka. Jos kuvaa ei koodaa uudestaan niin sitä ei voi muutenkaan katkaista kuin I Framen kohdalta, joten silloin avidemuxista ei ole mitään hyötyä.
Yleisin käyttämäni tapa on kuitenkin projectXän ja handbraken yhdistelmä, omiin tarpeisiini se on yleensä nopein ja helpoin. Itse teen tallenteistani matroskatiedostoja X.264 videokoodekilla ac3 äänillä. ac3-ääntä käytän sen takia, että mulla on optinen kaapeli tietokoneen ja vahvistimen välillä ja se vaan näyttää toimivan sillä lailla parhaiten. (VLC:llä nimittäin näyttää olevan sellainen tapa että se vähän arpoo noiden 5.1-, surround- ja stereoäänien toistoa ja helpommalla pääsee kun jättää valinnan suoraan vahvistimen hoidettavaksi). X.264 taas tekee melkoisen hyvää jälkeä lähes joka tapauksessa alle puolella alkuperäisen videotiedoston koosta, joten tilan säästö on melkoinen pitkässä juoksussa. On mulle kyllä kerran käynyt niinkin, että X.264 tiedosto olikin isompi kuin alkuperäinen. Kyseinen pätkä oli muistaakseni joku televisiosta tullut 20-luvun elokuva, jota ei oltu yhtään digitaalisesti korjattu ja kuva oli siitä syystä hyvin heikkolaatuinen jo alkuunsakin. Kun laskin pakkauksen laatua tiedoston pienentämiseksi niin yllättäen itse kuvakin parani, sillä ilmeisesti koodekki ei enään sillä laadulla pystynyt pakkaamaan kaikkia "alkuperäisiä" huojuntoja ja rakeisuuksia mukaan ja ikään kuin itse filtteröi vahingossa kuvan paremmaksi.
Avidemuxilla on muuten sitten jollain videotyypeillä sellainen ikävä tapa, että ääniraita tuppaa jäämaan kuvasta jälkeen, mutta tästä selviää ihan hyvin säätämällä käsin äänen kohdalleen. Itse ainakin olen tullut siihen tulokseen yleisin ajoitusvirhe on se että ääni on 400ms jäljessä joten sitä pitää sitten siirtää sen verran eteenpäin asetuksista.