ja sitt sen näytönohjaimen (kortin ja ajurin) vaihdon voi tehdä useammallakin tavalla.
Täällä on muut antaneet useampaankin kertaan ihan hyviä ohjeita esim. nimillä helpompi ja vaikeampi tapa ja se vaikeampikaan ei kuulemma oo kovin hankala. Niitä kantsinee noudattaa.
Mutt sitt voi myös toimia sillee perinteisesti, niin kuin pc:issä on 'aina' (aikojen alusta asti) menetelty - ja vieläpä ihan graafisesti, niinkuin aloittelijoita mieluusti kehotan tekemään - ainakin, jos komentorivi tuntuu vieraalta ja komennot mystisiltä (mitään sanomattomilta).
Tämä siis, jos kortti vaihtuu esim ATI:sta nVidiaksi tai päinvastoin.
Otetaan vanhan kortin ajuri veks ja asetetaan pc toimimaan ns vga-tilassa (640x480 -resoluutiolla).
Kone pitää bootata/käynnistää uudelleen (kylmäkäynnistys). Kuvakkeet toki silloin kasvavat 'mammuttimaisiksi' ja voivat olla vaikkas osittain päällekäin/lomittain, mutt ei kantsi hermostua siitä. Kyll ne siell kaikki kuiteski on.
Sitt vanha kortti pois koneesta ja uusi tilalle.
Oikein hyvällä tuurilla käynnistyksessä kone tunnistaa uuden kortin ja ehdottelee sen käyttöönottoa, mutt todennäköisemmin se käynnistyy JOKO graafiseen vga-tilaan tai jää tekstitilaan peljästyttäen käyttäjän.
Mutt ei hätä oo sen näköinen.
Kun kirjoittaa käyttäjätunnuksen - vaatinee rootin ja sen salasanan, kun sitä pyydetään ja sitt maagisen komennon sax2 ja kas - graafisen näköinen sax2-ohjelma käynnistyy enemmän tai vähemmän kankeasti, mutt käynnistyy kuiteski. Jolloin pääsee valitsemaan haluamansa näytönohjaimen ajurin ja muut koneen asetukset, näytön, resoluution, kuvakoon, ym...
Helppoa vai mitä ;-)
Graafisessa toiminnassa on se hyvä puoli, ett näkee mun mielestäni paremmin mitä tekee eikä tarvi muistaa ulkoa mitään mahdollisesti käsittämättömiltä tuntuvia komentoja, joista ei itse asiaa opi ymmärtämään. Oppii vaan muistamaan ulkoa joitain komentoja. Jotka toki on todella hyvä oppia, mutt sitt hiukka myöhemmin kun ekaks on ymmärtäny mitä tekee...