Kun linuxissa on minulle rutkasti opittavaa ja Windowskin on samoissa koneissa perintönä, ajattelin aina että pidän näppini erossa Mac-masinoista. Vaimon kuoltua tutustuin toimittaja-tiedoittajaan, jonka työpöydällä lojui tosi vanha Mac, sisällä Os 9.1. Hänellä oli ollut oma yritys, mutta oli häipynyt eläkkeelle "kun aina olisi pitänyt ostaa uusia kalliita koneita ja ohjelmia ja opetella niiden käyttöä." Ystäväni teki kuitenkin edelleen töitä Mac-vanhuksella ja yhtävanhalla ex-tyttärenmieheltä saadulla WindowsXP-PCllä. Hän mm. toimitti ison kansainvälisen yhdistyksen Suomen osaston lehteä.
Pällistelin ystävän työvälineitä ja ajattelin, että kohta nuo romut laukeaa. Muistelin vuosien takaa ihailleeni PowerPC-prosessoria, jolle IBM teki käyttiksen ja siksi hankin hiukka ystäväni konetta uudemman G4- tai G5-PPC:n käyttiksellä OS 10.14. Aika pitkään piti opetella, ennenkuin työpöytätemput (UI) tuli tutuiksi. Kehitin itseäni ystäväni atk-asiantuntijaksi
Tavanmukainen toiminta OSX-ympäristössä oli helppoa ja joustavaa, mutta hyvin pian tuli vastaan ongelmatilanteita, joista ei selvinnyt edes pitkällä miettimisellä. Eli Mac-ympäristö on pinnalta helppo, mutta ongelmatilanteet tosi vaikeita - siis minulle. Onneksi Suomen Mac-yhteisö on ystävällistä ja tosi avuliasta. Foorumilta
http://hopeinenomena.net/löytyi apua ja ystäviä hädässä.
Opiskelu ei mennyt hukkaan, sillä pian ystäväni oli ongelmissa. Kirjapaino ei enää voinut ottaa vastaan hänen taittovedoksiaan, koska hänen Page Maker ohjelmansa oli liian vanhaa versiota. Hiukka uudempi olisi käynyt, mutta se ei pyörinyt käyttiksessä 9.1 vaan olisi vaatinut 9.2 ympäristön. Se taas vaati uudemman koneen.
Page Maker - vaikka ohjelma on ikivanha - maksaa tuhottomasti. Jääköön tässä yhteydessä kertomatta, miten ohjelmien uusiminen hoidettiin
Pitkällisen keskustelun jälkeen eräs Jyväskylässä asuva Mac-guru lahjoitti minulle iMac-koneen, jollaista olin aikanaan salaa ihaillut. Tämä muotoiluihme näytti televisiolta, mutta oli paljon kauniimpi. Sitä pystyi kuljettamaan kädensijasta melko pienellä kärsimyksellä. Huomattavasti helpommin kuin aikanaan IBM:n matkalaukun muotoista ja kokoista ja painoista "kannettavaa PC:tä".
Ei muuta kuin kolme koiraa autoon ja Jyväskylään, jossa guru ystävällisesti viritti iMac:n. Värinäyttö ja OS 9.2, ihan kiva kone. En kuitenkaan onnistunut asentamaan uutta Page Makeria, joten piti taas piipahtaa Jyväskylässä, jossa homma hoitui, kiitos vaan
Aineiston siirtäminen ikivanhukselta uuteen Macciin edellytti Aplen verkon pykäämistä koneiden välille, mutta sekin onnistui. Aurinko paistoi ja kaikki oli hyvin.
Kunnes - tietenkin - kirjapaino ilmoitti, etteivät he enää voi ottaa vastaan Page Maker - dokumentteja. Pitää siirtyä In Design ohjelmaan. Jääköön kertomatta, miten sikakallis Adoben pakkaus järjestyi käytettäväksi. Ihana iMac ja OS 9.2 eivät riittäneet, piti hankkia jälleen uudempi Mac. Myöskään minun PowerPCni ei vaikuttanut luotettavalta joten en uskaltanut antaa sitä ystävälleni. Joensuusta löytyi kohtuuhintainen melko uusi iMac, joka ei enää ollut kannettava muotoiluihme vaan pelkkä paksu paneelinäyttö. Sievä sekin.
Vähän vielä itkua ja hammastenkiristystä, sillä Page Maker - virtuoosi ystäväni ioutui opettelemaan hänelle uuden Adoben InDesign CS - systeemin
Siitäkin selvittiin. Vanhalle hienolle iMacille löytyi hyvä koti oululaisen Mac-harrastajan luota. Ikivanhus Mac, olisi vielä erinomaisesti toiminut, mutta se oli pakko toimittaa kaupungin kierrätyskeskukseen. Nyt ystäväni laitteet ja ohjelmat ovat "ajan tasalla".
Ainakin toistaiseksi