Itse aikoinani kokeilin ihan ekaksi Ubuntua, kun rupesin linuxiin tutustumaan. Ja yksi sen ärsyttävimmistä puolista oli nimen omaan se, että kde:n asennus Ubuntuun oli jotenkin hämmentävän vaikeaa. (halusin testata molempia työpöytiä), piti ladata ja asentaa erikseen kubuntu.
Tutustumisesi taisi jäädä aika alkutekijöihin. ”sudo apt-get install kubuntu-desktop” ei tosissaan ole ”hämmentävän vaikeaa”, varsinkin kun saman voi tehdä GUIssakin.
Gnome- ja KDE-asennuksethan on *buntussa eriytetty CD:lle sovittamisen vuoksi. Tyhmä ratkaisu oli sen sijaan nimetä jakeluversiot oletustyöpöydän mukaan. Olisi ollut paljon järkevämpää pitää kaikille nimi Ubuntu, jota tarvittaessa olisi voinut täsmentää (esim. ”Ubuntu/KDE” tms.).
Ubuntun nykytilasta minulla ei ole mitään ymmärrystä.
*buntu, etenkin Ubuntu, on hyvä järjestelmä siinä kuin SUSE ja pari muutakin Linuxia. Silti jos itse olisin siirtämässä jotain organisaatiota Linuxiin, käyttäisin ehkä sittenkin pikemmin SLEDiä, RHELiä tai esim. CentOSia. Organisaatiossahan tärkeintä on hallittavuus, ei se, onko jokaisella sitten varmasti uusin versio jokaisesta ohjelmasta.