se on kyll sitten kaikkien 'pyhien' aiempin tekstien ja sääntöjen vastaisesti.
Käyttäjä voi toki 'asentaa' eli kopioida/savettaa ohjelma-tiedoston kotihakemistoonsa ja käynnistää sen siitä, mutt silloin sitä ei asenneta.
Linuxissa käytetään toki PALJONKIN ohjelmia, joita ei lainkaan asennneta.
Mutt asennuksen voi tehdä vain pääkäyttäjä-oikeuksin. ...no tietty kukin voi antaa itselleen esim. nuo oikeudet, mutt sen järkevyys on sitten jo vallan toinen juttu.
Mun tietääkseni ei ole olemassa mitään "pyhiä sääntöjä" jotka kieltää kotihakemistoon asentamisen. *nixessä on aina pystynyt asentamaan ohjelmia omaan kotihakemistoon. Ainoa asia mikä poikkeaa tosta Roottina asentamisesta on se, että ohjelmaa ei pysty käyttämään kuin se käyttäjä joka ohjelman on asentanut (Voi olla joskus jopa hyödyllistä), jollei käyttöoikeuksia muuteta.
Ihmisillä on nykyään menny vähän käsitteet sekaisin, kun nykyisin ei enään monikaan kääntele noita ohjelmia itse. Nimittäin ei Rpm-pakettiakaan oikeasti sen kummemmin asenneta. Siirretään vaan valmiiksi käännetyt tiedostot valmiiksi määriteltyihin sijanteihin valmiiksi määriteltyjen sääntöjen mukaan ja mikään ei estä niissäkään määrittämästä asennuskansioksi käyttäjän kotikansiota.
Esim. tää Google Earth asentuu kotihakemistoon ihan komennolla
sh GoogleEarthLinux.bin
ja valikkoonkin tulee kuvakkeet ihan itsestään.
Itseasiassa kotihakemistossa on olemassa jopa bin-kansio, johon asennettuja ohjelmia osaavat jopa muut järjestelmässä olevat ohjelmat etsiä ihan automaattisesti.
Ainoa tärkeä asia oikeastaan on se, että se asennettu ohjelma on linkitetty oikein se tarvitsemiin muihin tiedostoihin ja että ne löytyy myös asennettuna koneelta. Tämän takia nää erinäiset "pakettimanagerit" on aikoinaan kehitetty, mutta mikään ei estä asentamasta niitä ohjelmia ihan mihin itse haluaa, jos vain luulee pysyvänsä ajan tasalla asennettujen ohjelmien suhteen.